Sykevälivaihtelu-kansikuva

HRV (sykevälivaihtelu) osa I — stressi ja palautuminen tasapainoon

Kun mainitsin keväällä alkaneeni kiinnittää huomiota palautumiseen, tarkoitin sillä menetelmää, joka sopii rasituksen ja palautumisen seurantaan erittäin hyvin. Aloin siis mittamaan HRV:täni, ilmiötä, jonka suomennos on sykevälivaihtelu.

Koska mittailujeni aloittamisesta on jo puolisen vuotta aikaa ja olen tutustunut asian teoriapuoleen, olen saanut ainakin alustavan kuvan siitä, mitä sykevälivaihtelu tarkoittaa ja miten sitä voidaan hyödyntää. Tässä kolmiosaisessa kirjoitussarjassa käynkin läpi sykevälivaihtelua ja lisäksi sitä, miten sykevälivaihtelun tulkinta voi olla hyödyksi rasituksen tarkkailussa ja muutoksien tekemisessä, harrasti urheilua tai ei. Puhun osissa vaihtelevasti sekä HRV:stä että sykevälivaihtelusta, mutta tarkoitan niillä kuitenkin yhtä ja samaa asiaa.

Sarjan osat tulevat tässä:

  1. Sykevälivaihtelun perusteet (tämä osa)
  2. Sykevälivaihtelun mittaamisen aloittamiseen vaadittavat panostukset + oikeaoppisesti suoritettu sykevälivaihtelun mittaaminen
  3. Sykevälivaihtelun tulkinta ja johtopäätösten tekeminen (ei vielä valmis)

Ensimmäisessä eli tässä osassa lähdetään liikkeelle sykevälivaihtelun perusteista, minkä lisäksi käyn läpi sen käyttöä lääketieteessä ja urheilussa. Lisäksi käyn läpi stressin ja palautumisen tasapainoa sekä stressin negatiivisia terveysvaikutuksia.

Autonominen hermosto ja sykevälivaihtelu

Sykevälivaihtelun (joskus myös sykevaihtelu) englanninkielinen lyhenne HRV tulee sanoista Heart Rate Variability. Ilmiöllä tarkoitetaan sekä peräkkäisen sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelua että välittömiä muutoksia ihmisen sykkeessä5. Ihmisen leposyke voi olla esimerkiksi 60 lyöntiä minuutissa, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että sydän löisi koko ajan tasaisesti eli sekunnin välein; kahden yksittäisen lyönnin väli voi olla ensin vaikkapa 930 millisekuntia (0,93 sekuntia), sitten 1164 millisekuntia, sitten 888 millisekuntia ja niin edelleen. Tätä vaihtelua tulkitsemalla voidaan saada erittäin mielenkiintoista tietoa ihmiskehon toiminnasta eri olosuhteissa.

Autonominen hermosto on itsesäätelyllä toimiva hermosto, joka käsittää kaksi haaraa, sympaattisen ja parasympaattisen hermoston. Autonomista hermostoa tarvitaan elintoimintojen säätelyyn — on ihan toivottava asia, että säätelystä ei tarvitse huolehtia itse. Säätely tapahtuu niin, että eri elimissä on hermosyitä, johon sekä sympaattisen että parasympaattisen hermoston toimintasignaalit vaikuttavat7.

Autonominen hermosto. Kuva: Wikimedia Commonds
Autonominen hermosto. Kuva kirjasta Greyn anatomia: Wikimedia Commons

Autonomisen hermoston toiminta on jatkuvaa ja ympäröivien olosuhteiden seurauksena nopeastikin muuttuvaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminnan tasapainottelua, ja toisen hermoston aktiivisuuden lisääntyessä toisen hermoston aktiivisuus vähenee.

Toiminnan vaihtelu on niin nopeaa, että sitä tapahtuu jossain muodossa esimerkiksi pelkästään silloin, kun ihminen hengittää. Sisäänhengityksessä syke nousee, kun taas uloshengityksessä syke laskee. Tämän ilmiön, jota kutsutaan respiratoriseksi sinusarytmiaksi, voi todeta selkeästi alla olevasta kuvasta, jossa mittasin omaa sykettäni noin minuutin ajan ja hengitin ennalta määrätyssä tahdissa rauhallisesti sisään ja ulos. Respiratorinen sinusarytmia on parasympaattisen hermoston säätelemä ilmiö9.

Sydämen syke nousee sisäänhengityksen ja laskee uloshengityksen aikana
Sydämen syke nousee sisäänhengityksen ja laskee uloshengityksen aikana

Sydämessäkin on hermosyitä, joten muutokset autonomisen hermoston toiminnassa heijastuvat myös sydämen toimintaan.

Yleisesti ottaen kun ihminen kohtaa elämässään jonkin ärsykkeen, sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy, ja parasympaattisen hermoston aktiivisuus vähenee. Ärsyke (tai stressi) ei tarkoita pelkästään fyysistä stressiä kuten urheilemista tai sairautta, mutta myös psyykkistä stressiä1, jota voivat olla esimerkiksi ahdistus ja jännitys8, suru, uhka, työ- tai opiskelupaineet ja monet muut. Yleensä tällaisissa tilanteissa sydämen peräkkäisten lyöntien välisen ajan vaihtelu pienenee eli sykevälivaihtelu pienenee.

Sympaattisen hermoston vaikutusta sykkeeseen säätelevät myös adrenaliini ja noradrenaliini -nimiset hormonit, sillä sympaattisen hermoston hermosyyt ulottuvat lisämunuaisiin (lisämunuaisytimeen), josta edellä mainittuja hormoneja vapautuu verenkiertoon sympaattisen hermoston aktiivisuuden lisääntyessä7. Adrenaliinin ja noradrenaliinin aiheuttamat vaikutukset ja sympaattisen hermoston suuri aktiivisuus tietyissä tilanteissa lienevät yksi syy siihen, että sympaattista hermostoa kutsutaan ”Taistele tai pakene” (Fight or Flight) -hermostoksi.

Kun ihmisen henkinen ja fyysinen tila on hyvä, hän on levollinen eikä häneen kohdistu suurta sisäistä tai ulkoista stressiä, parasympaattisen hermoston aktiivisuus on lisääntynyt ja sympaattisen hermoston aktiivisuus on vähentynyt. Silloin peräkkäisten sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelu kasvaa eli HRV kasvaa. Parasympaattinen hermosto osallistuu muun muassa ruoansulatukseen7, joten tätä hermostoa on kutsuttu ”Lepää ja sulata” (Rest and Digest) -hermostoksi.

HRV on osoittautunut arvokkaaksi työkaluksi sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminnan tarkastelussa9. Yleisesti ottaen korkea sykevälivaihtelu on erittäin toivottava asia, sillä se on merkki parasympaattisen hermoston korkeasta aktiivisuudesta suhteessa sympaattiseen hermostoon. Korkea sykevälivaihtelu eli korkea parasympaattinen aktiivisuus on yleensä nimittäin merkki siitä, että elimistö on palautunut ja hyvinvoiva1 eli vaa’asta puhuttaessa tasapainosta tai palautumisesta. Sympaattista hermostoa tarvitaan kuitenkin esimerkiksi verenpaineen ja kehon lämpötilan säätelyyn7 sekä kovien urheilusuoritusten mahdollistamiseen, joten vaikka siitä saattaakin saada pahiksen kuvan, on tälläkin autonomisen hermoston haaran tietyn tason toiminnalla ja aktiivisuudella tietyissä tilanteissa tärkeä tehtävänsä ihmiskehon toiminnassa.

HRV lääketieteessä ja R-R-intervallit

HRV:tä on jo pidemmän aikaa hyödynnetty terveydenhuollossa, jossa ilmiötä kuvailtiin ensimmäisen kerran vuonna 19655. Ilmiönä sykevälivaihtelu on tiedetty siis ainakin sellaiset 50 vuotta. Terveydenhuollossa HRV:tä käytetään esimerkiksi sydäninfarktin kärsineiden äkillisen sydänkuoleman riskin ja diabetesta sairastavien henkilöiden mahdollisten hermovaurioiden syntymisen ennustamisessa1,5,9.

Jotta sykevälivaihtelun mittaaminen olisi mahdollista, tarvitaan luonnollisesti jokin laite, jotta peräkkäisten sydämen lyöntien välinen aika saataisiin selville. Lääketiedekäytössä mittaaminen tapahtuu yleensä elektrokardiogrammilla eli EKG:llä, joka on tarkin mahdollinen tapa eli kultainen standardi sydämen toiminnan tarkasteluun ja toisaalta sykevälivaihtelun mittaamiseen. EKG eli ”sydänfilmi” on useimmille tuttu mittaus ainakin jollain tasolla joko omista lasarettikäynneistä tai viimeistään Netflixin lääkärisarja-ahminnoista johtuen.

Peräkkäisten sydämen lyöntien välinen aika saadaan selville EKG-käyrästä, jossa peräkkäisten, niin sanottujen QRS-kompleksien sisältämien R-aaltojen (tai piikkien) välisen ajan eli R–R-intervallien välisen ajan vaihtelua seurataan.

Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu EKG-käyrää, johon merkitsin R-aallon mustalla nuolella, R-R-intervallin punaisella janalla ja QRS-kompleksin sinisellä soikiolla.

HRV EKG RR Intervalli QRS-kompleksi
EKG-käyrä, johon on, merkitty R-aalto, R-R-intervalli ja QRS-kompleksi

Myös kuluttajille ja jokapäiväiseen käyttöön suunnattujen laitteiden toiminta perustuu juuri R-R-intervallien mittaukseen, vaikka ne eivät kykenekään näyttämään EKG-käyrää.

Sykevälivaihtelu urheilukäytössä

Vaikka HRV:n hyödyntämistä terveydenhuollossa voisi olla kiehtovaa tarkastella enemmänkin, olemme tällä kertaa terveydenhuoltokäyttöä enemmän kiinnostuneita HRV:n käytöstä urheilussa, johon liittyviä tutkimuksia on tehty ainakin 15 vuoden ajan.

Sykevälivaihtelun mittaaminen ei vaadi onneksi laboratorio-olosuhteisiin tarkoitetun, kankean ja useitakin ihoon kiinnitettäviä elektrodeja sisältävän EKG-laitteen ostamista. Tällaisen laitteen käyttö olisi nimittäin sen verran vaivalloista, että toistuvien mittausten tekeminen söisi rutkasti mittausmotivaatiota.

Tekniikan kehittymisen myötä R-R-intervalleja voi mitata helposti ja vaivattomasti myös kotioloissa ja kuluttajille suunnatuilla laitteilla, kuten sykevöillä, mikä onkin koko ajan lisääntyvän tutkimusaineiston ohella syy HRV:n urheilukäytön lisääntymiseen. Kuluttajien käyttämät laitteet ovat lisäksi kliiniseen käyttöön tarkoitettuja EKG-laitteita huomattavasti edullisempia ja monikäyttöisempiä, mikä madaltaa kynnystä hankkia HRV:n seuraamiseen tarvittavia laitteita ja ohjelmistoja. Laitteet ovat myös pienen kokonsa vuoksi helposti mukana kulkevia, mistä on etua esimerkiksi reissutyöläiselle tai ulkomailla vähän väliä leireileville urheilijoille.

Kun laitteet ja ohjelmistot kykenevät vielä mittaamaan ja tulkitsemaan R-R-intervalleja niin tarkasti, että mittaustulokset ovat verrattavissa tutkimuksissa käytettyihin EKG-laitteisiin2,3, ei tarvitse ihmetellä, miksi HRV:n mittaaminen on lisääntynyt viime vuosina.

Sykemittarilla tallennettuja R-R-intervalleja
Sykevyöllä- ja mittarilla tallennettuja R-R-intervalleja (klikkaamalla isommaksi)

Koti- tai urheilukäytössä HRV:tä ei käytetä sydänkohtausriskin ennustamiseen, vaan ennen kaikkea tarkastelemaan elimistön kokemaa rasitusta ja/tai palautumisen tilaa eri olosuhteissa. Esimerkiksi fyysinen ärsyke kuten harjoittelu heijastuu HRV:ssä4, mikä johtaa siihen, että mittaustuloksia keräämällä sekä niiden lyhyen että pitkän aikavälin muutoksia tarkastelemalla voidaan esimerkiksi:

  • optimoida harjoittelua niin päivä- ja viikkotasolla kuin pidemmällä tähtäimellä4
  • seurata kunnon kehittymistä8
  • seurata treeniohjelman ylirasitus- ja kevennysjaksojen etenemistä6
    • seurata myös riskiä ajautua ylikuntoon ja puuttua tähän ajoissa
  • saada uniikkia tietoa kehon reagoimisesta erilaisiin fyysisiin ja pyykkisiin ärsykkeisiin
  • seurata kehon reagoimista esimerkiksi ravitsemukseen tai lepoon tehtäviin muutoksiin

Kuten monen muunkin liikuntalääketieteeseen tai urheiluravitsemukseen liittyvän aiheen kohdalla, myös HRV:tä on tutkittu enemmän kestävyys- ja joukkuelajien puolella kuin voimalajeissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö HRV:tä voitaisi käyttää myös voimalajeissa tai muissa urheilulajeissa. Tarkempaa tutkimuksissa tehtyjen havaintojen purkamista tehdään ensi osassa, jossa käsitellään, miten HRV:n mittaustuloksia ja niiden muutoksia tulkitaan yllä mainittujen hyötyjen saavuttamiseksi.

HRV:n mittausarvot ja rMSSD

R-R-intervallien (eli peräkkäisten sydämen lyöntien) välisen ajan mittaamisen jälkeen on mahdollista selvittää sykevälivaihtelu, joka saadaan käyttämällä matemaattisia ja tilastollisia toimenpiteitä8. Toimenpiteitä ei tarvitse tehdä onneksi kynällä ja paperilla, vaan siihen voidaan käyttää mikroprosessoreiden laskentatehoa.

Sykevälivaihtelua voidaan ilmaista usealla eri tavalla, sillä sykevälivaihtelu on yleiskäsite useille erilaisille arvoille5, jotka voivat olla esimerkiksi aika- tai taajuusperusteisia arvoja. Jos siis sanoo, että ”minun HRV-arvoni ovat korkeat”, ei se tarkoita vielä oikein mitään.

Meidän kannaltamme kiinnostavin ja yksi useimmin käytetyistä aikaperusteisista arvoista on rMSSD eli Root Mean Square of the Successive R–R Differences. En kehtaa kirjoittaa tähän rMSSD:n suomennosta, mutta yksinkertaistettuna riittää kuitenkin vain tietää, että rMSSD on R-R-intervalleista matemaattisesti laskettu arvo.

RMSSD on nimenomaan parasympaattisen hermoston toimintaa kuvaava arvo6, joka ilmoitetaan millisekunteina. Korkeammat millisekuntilukemat kertovat korkeasta parasympaattisen hermoston aktiivisuudesta ja suuresta sykevälivaihtelusta. Vastaavasti matalammat lukemat kertovat matalammasta parasympaattisen hermoston aktiivisuudesta ja siten pienestä sykevälivaihtelusta.

RMSSD:n käytössä muiden arvojen sijaan on monia etuja:

  1. moniin muihin arvoihin verrattuna rMSSD on luotettava mittari lyhyelläkin aikavälillä mitattuna, jopa minuutissa, kun jotkut voivat vaatia luotettavan tuloksen saamiseksi vähintään viisi minuuttia kestävän mittauksen2
  2. jotta tiettyjen arvojen mittaustulokset olisivat luotettavia, tulee henkilöiden hengittää tietyssä rytmissä mittausten ajan. RMSSD on kuitenkin luotettava arvo, vaikka hengittäminen olisi spontaania6
  3. rMSSD on esimerkiksi taajuusperusteisia mittauksia luotettavampi vaihtoehto muuttuvissa olosuhteissa4 (kuten matkoilla yms.)

Kuten seuraavassa osassa selviää, näillä eduilla on tärkeä merkitys, kun HRV:tä mitataan säännöllisesti kenttä- eikä laboratorio-olosuhteissa.

Liiallisen stressin negatiiviset terveysvaikutukset ja hyvinvoinnin vaaka

Vaikka tämä ei varsinaisesti liity sykevälivaihteluun kuin välillisesti, on hyvä puhua lyhyesti liiallisen stressin vaikutuksista kehoomme.

Kuten nyt on jo ilmennyt, stressireaktiossa sympaattinen hermosto ”ottaa vallan” parasympaattiselta hermostolta. Tuhansia vuosia ja sitten — ja toki osittain nykyäänkin — tästä on ollut ja on etua tietyissä tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun on täytynyt juosta petoeläintä tai hyökkääjää karkuun. Tämä muun muassa verenkiertoa lihaksiin lisäävä, sykettä ja verenpainetta kohottava, aistit herkistävä, väliaikainen stressireaktio on ollut luonnollinen osa ihmiselimistön sopeutumista eri tilanteisiin, ja edesauttanut ihmislajin selviytymistä läpi haastavista tilanteista10.

Nykyään ongelma on se, että sama stressireaktio aktivoituu entiseen verrattuna mitä kummallisemmissa tilanteissa, ja pahimmillaan useita kertoja päivässä: urheillessa, penkkiurheillessa, kun pomo haukkuu töissä, kun on myöhästyä bussista ja juostessa bussia kiinni, kun tajuaa uutisjutun/opiskelutyön tai jonkun muun deadlinen olevan kolmen tunnin päästä, pelatessa videopeliä, valmistautuessa pääsykokeisiin, valmistautuessa työhaastatteluun, itse työhaastattelutilanteessa, kun lapsi kiukuttelee, kun ei löydä heti avaimia kotiovella tai kun lukee jutun sosiaalisesta mediasta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja se kattaa lyhyiden stressireaktioiden lisäksi myös pidempikestoiset stressitilanteet kuten avioeroprosessin, vakavan sairauden tai yt-neuvottelut.

Sympaattinen hermosto sekä noradrenaliini ja adrenaliini ovat vastuussa stressireaktion ensimmäisten hetkien tapahtumista. Pidemmässä juoksussa kuviossa ovat mukana glukokortikoidit, etenkin ”stressihormoni” kortisoli, jota erittyy lisämunuaisytimestä stressireaktion alussa sympaattisen hermoston vaikutuksesta ja jonka vaikutus stressireaktiossa on pidempikestoinen10. Kun stressireaktio saattaa aktivoitua useita kertoja päivässä yllä mainituista syistä tai se on pidempikestoinen, glukokortikoideja erittyy päivän mittaan joko pieninä sykäyksinä, tai sitten jokin merkittävä stressitekijä pitää niitä jatkuvasti koholla.

Stressin ja palautumisen suhdetta voidaan kuvata hyvinvoinnin vaa’alla, jonka toisessa kupissa ovat henkiset ja fyysiset stressitekijät ja toisessa palautumiseen vaikuttavat tekijät:

Hyvinvoinnin vaaka sykevalivaihtelu
Hyvinvoinnin vaaka

Luokittelu eri tekijöihin on vähän häilyvä, mutta ensiksi mainittuja eli stressitekijöitä voivat olla muun muassa työ ja opiskelu, urheileminen, ja tunnereaktiot kuten huoli, suru ja ”paine” (odotukset itseä kohtaan) ja ympäristö (kuumuus, kosteus, melu, ilmanlaatu yms.). Toiseksi mainittuja tekijöitä voivat muun muassa uni ja ravitsemus. Lisäksi voidaan ajatella olevan ”luokittelemattomia tekijöitä”, kuten parisuhde, luonne ja miksei myös työkin, jotka voivat henkilöstä tai tilanteesta riippuen joko olla stressaavia tai toimia voimavarana.

Jokainen henkinen tai fyysinen stressitekijä töksäyttää hyvinvoinnin vaakaa reaktion voimakkuudesta riippuen enemmän tai vähemmän kohti stressitilaa. Tasapainon säilyttämiseksi stressitekijöiden vastapainona pitää olla riittävästi palautumistekijöitä, kuten riittävästi unta ja ravitsemuksen huomioimista.

Jos palautuminen ei riitä kattamaan stressireaktioita, alkavat henkinen ja fyysinen hyvinvointi kärsiä ennen pitkää. Jos siis esimerkiksi nukkuu ja syö huonosti eikä osaa vaihtaa vapaalle, stressitilan syntyminen ei vaadi paljoakaan henkistä tai fyysistä stressiä. Jos taas kokee voimakasta henkistä ja/tai fyysistä stressiä — vaikkapa treenaa liian kovaa ja liian pitkään — ei hyväkään palautuminen riitä välttämättä pitämään ihmistä tasapainossa.

Sympaattinen hermosto, adrenaliini ja noradrenaliini sekä glukokortikoidit ovat yhdessä vastuudessa valtaosasta stressin negatiivisista terveysvaikutuksista. Kun yllä kuvailtu tasapaino menetetään, nämä vaikutukset ilmenevät päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa, ja niitä voivat olla muun muassa10:

  • kohonnut verenpaine
  • lisääntynyt riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin
  • testosteronitasojen laskeminen
  • erektiohäiriöt (ennenaikainen siemensyöksy)
  • estrogeenitasojen laskeminen
  • hedelmällisyysongelmat
  • immuunipuolustuksen heikentyminen
  • insuliiniherkkyyden heikkeneminen (ongelmat verensokerin kontrolloinnissa)
  • joidenkin viruksien (esim. herpes) aktivoituminen
  • henkilöstä riippuen joko ruokahaluttomuus tai ylensyönti (kylläisyyden väheneminen)
  • ripuli, oireiden paheneminen esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS) kärsivillä
  • keskivartalolihavuuden lisääntyminen, ”omenavartalo” (vrt. ”päärynävartalo”)

Miten sykevälivaihtelu liittyy tähän? Se kertoo siitä, kohtaavatko palautuminen ja stressitekijät, sillä niin stressi kuin palautuminenkin vaikuttavat sykevälivaihteluun, yleensä joko nostamalla tai laskemalla sykevälivaihtelu (kts. vaakakuva). Jos stressiä on enemmän kuin palautumista ja siten sykevälivaihtelu (yleensä) laskee, sykevälivaihtelun seuraamisen ansiosta stressiä ja palautumista voidaan yrittää saada jälleen tasapainoon ennen terveysongelmien syntymistä.

Yhteenveto

Kovaa ja tavoitteellisesti treenaavia, työnarkomaaneja ja etenkin kilpa- tai huippu-urheilijoita yhdistää usein sama mentaliteetti: luovuttaminen ei ole vaihtoehto, kaikki tehdään täysillä, kyllä minä jaksan ja enemmän on parempi. Tällaisia luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle oma mieli voi tehdä tepposet, kun lepääminen jää vähälle, vaikka jatkuva ja kova fyysinen rasitus sekä esimerkiksi suorituspaineet ovat kova stressi elimistölle.

Oman pään eli subjektiivisten tuntemusten sumentaessa päätöksentekoa tarvitaan järjen ääni, missä piilee HRV:n etu; se on kehon heijaste siitä, mitä sille missäkin tilanteessa kuuluu. Sen avulla voidaan seurata, kuinka hyvin henkinen ja fyysinen stressi ja palautuminen ovat tasapainossa.

Ja mikä parasta, HRV on ennen kaikkea objektiivinen merkki elimistön reagoimisesta sisäisiin ja ulkoisiin myllerryksiin, oli sitten kyse sitten harjoittelusta tai vaikka työhön liittyvästä stressistä. HRV:tä ei voida pitää ehkä käänteentekevänä saati ainoana hyvinvoinnin ja palautumisen mittarina, mutta se tuo työkalupakkiin yhden työkalun lisää seuratessa elimistön tilaa ja helpottaa näin valistunutta päätöksentekoa, kun tavoitteena on harjoitella ja levätä paremmin.

Valmentajat ovat hyödyntäneet sykkeen mittausta harjoittelussa jo pidemmän aikaa, mutta nykyään ainakin tutkijoiden panostus on painottunut sykevälivaihteluun6. Kun asian tiimoilta saadaan koko ajan yhä enemmän ja enemmän tietoa ja tekniikka jatkaa kehittymistään, ennustankin, että jo vuosikymmeniä lääketieteessä hyödynnetyn sykevälivaihtelun käyttö tulee lisääntymään myös käytännön urheilutyössä.

HRV on ilmiönä erittäin mielenkiintoinen, eikä sen koko potentiaalia ole vielä saatu selville. Suosittelenkin, että mikäli HRV:n pitkäaikaisen mittaamisen aloittamiseen riittää mielenkiintoa, se aloitetaan pikimmiten. Tämä johtuu siitä, että jo nyt tiedossa olevien asioiden ja niiden hyödyntämisen lisäksi valmista ja hyödynnettävissä olevaa dataa on kerättynä jo pidemmältä ajalta, kun lisää tutkimuksia ilmestyy ja uusia asioita saadaan selville.

Seuraavassa osassa pureudun sykevälivaihteluun käytännössä, eli käsittelyssä ovat mittaamisen aloittamiseen vaadittavat panostukset ja miten sykevälivaihtelu mitataan luotettavasti, jotta mittaustuloksista saataisin vertailukelpoisia.

HRV (sykevälivaihtelu) osa II — alkupanostukset ja mittaus

Jaa kirjoitus Facebookissa

Lähteet

Artikkelikuva: Wikimedia Commons

1. Acharya, U. R., Joseph, K. P., Kannathal, N., Lim, C. M., & Suri, J. S. (2006). Heart rate variability: a review. Medical and biological engineering and computing, 44(12), 1031-1051.
2. Flatt, A. A., & Esco, M. R. (2013). Validity of the ithlete™ smart phone application for determining ultra-short-term heart rate variability. Journal of human kinetics, 39(1), 85-92.
3. Giles, D., Draper, N., & Neil, W. (2016). Validity of the Polar V800 heart rate monitor to measure RR intervals at rest. European journal of applied physiology, 116(3), 563-571.
4. Stanley, J., Peake, J. M., & Buchheit, M. (2013). Cardiac parasympathetic reactivation following exercise: implications for training prescription. Sports medicine, 43(12), 1259-1277.
5. Task Force of the European Society of Cardiology. (1996). Heart rate variability standards of measurement, physiological interpretation, and clinical use. Eur Heart J, 17, 354-381.
6. Buchheit, M. (2014). Monitoring training status with HR measures: do all roads lead to Rome?. Frontiers in physiology, 5, 73.
7. Sand, O., Sjaastad, Ø.V., Haug, E., Bjålie, J.G. & Toverud., K.C. Ihminen — Fysiologia ja anatomia. Helsinki: WSOYpro Oy.
8. Beardsley, C. (2014). INTERVIEW: Andrew Flatt on HRVstrengthandconditioningresearch.com.
9. van Ravenswaaij-Arts, C. M., Kollee, L. A., Hopman, J. C., Stoelinga, G. B., & van Geijn, H. P. (1993). Heart rate variability. Annals of internal medicine, 118(6), 436-447.
10. Sapolsky, R. M. (2004). Why zebras don’t get ulcers: The acclaimed guide to stress, stress-related diseases, and coping-now revised and updated. Macmillan.

Olli Haataja

Olen voimanostosta ja urheiluravitsemuksesta innostunut terveysbloggaaja. Tässä tieteellisiä tutkimuksia käsittelevässä blogissa kirjoitan kuulumisiani, autan muita puoluettomasti, yritän oppia itse ja pyrin saamaan järkeä fitnesstouhuun.