Juhannuksemme kului Lapin jylhissä maisemissa, Sodankylään kuuluvalla Luostolla, jossa sijaitsevalla mökillä on tullut vietettyä useita rentouttavia hetkiä.
Matkaan lähdettiin torstaina heti, kun olin päässyt töistä. Auton takakontissa oli enemmän matkatavaroita kuin laki sallii:
Tavallisesta poiketen matkamme kulki nelostien sijaan tietä #20 eli Pudasjärven, Ranuan ja Rovaniemen kautta. Matkaa tuli 20 kilometriä enemmän kuin normireittiä, mutta muut seikat huomioon ottaen reittivalinta oli varsin hyvä: liikennettä oli paljon vähemmän kuin vilkkaasti liikennöidyllä nelostiellä.
Ennen Ranuaa oli hyvä paikka pysähtyä nauttimaan eväitä järven rannalla sijaitsevalla parkkipaikalle.
Seuraava pysähdys olikin sitten Rovaniemellä, jonne ehdimme kauppaan tekemään ruokaostoksia vartti ennen kaupan sulkeutumista. Auto oli entistä enemmän täynnä tavaraa.
Rovaniemeltä on matkaa Luostolle vielä 120 kilometriä. Tietä oli mukava ajella, kun liikenteellä on tapana hiljentyä Rovaniemen jälkeen.
Kymmenen jälkeen illalla määränpää alkoi häämöttää:
Paikan päällä korkeuserot olivat hieman eri luokkaa kuin lättänässä Oulussa:
Noin klo 22.30 karavaanimme oli saapunut määränpäähän. Kuva mökistä on tosin viime vuoden vapulta, mutta silloin oli kyllä vähintään yhtä lämmin kuin tämän vuoden juhannuksena.
Menomatkan jälkeen takki oli melkoisen tyhjä: ensin kahdeksan tuntia töissä istumista ja sitten muutama tunti autossa istumista. Perillä tulikin niin väsy, että oli viisasta painua mahdollisimman nopeasti pehkuihin.
Perjantaina tapahtuikin sitten aamusta niin jännä juttu, että se ansaitsee ihan oman postauksensa 🙂
