Mikä perunassa potuttaa?

Peruna eli oululaisittain ”pottu” tuntuu olevan tietyissä piireissä parjattu ruoka ja se pahoista ruoista pahin. Minä en ymmärrä tätä lainkaan. Peruna ei ole koskaan tehnyt kenellekään mitään pahaa.

Minua suoraan sanottuna potuttaa, että joitakin ihmisiä potuttaa pottu.

Ensin perunan kimppuun hyökkäsivät karppaajat, joiden mielestä peruna ja viljat olivat syynä suurin piirtein kaikkiin ongelmiin lihavuudesta sotiin. Nälänhätä taisi olla ainoa maailman ongelmista, joka ei ollut perunan syytä.

Kukaan ei ala minua!

Jotkut ilkeät fitnesspimut tai bodarihirmut puolestaan välttelevät perunaa muun muassa siksi, että sen sisältämän tärkkelyksen sanotaan nostavan verensokerin hetkessä tappiin. Oikeassa ovat: keitetyn perunan glykeeminen indeksi eli taipumus nostaa verensokeria on noin 85, mikä on verrattain korkea, sillä esimerkiksi tuiki tavallisen sokerin GI on 70. Perunat pysyköön kellareissaan!

Treenin jälkeen juostaan sitten pukukaapille niin paniikissa, että samalla salilla treenaavat mummot ja papat kolataan pois alta. Pukukaapilla juodaan sitten hyvällä omalla tunnolla heraproteiinia ja maltodekstriiniä sisältävää palautusjuomaa. Pukuhuoneeseen oli kova kiire, koska palautusjuoma tulee juoda enintään 4,48 sekuntia treenin päättymisen jälkeen. Muutoin salilla tehty työ menee hukkaan.

Maltodekstriini on muuten hyvin nopeaa tärkkelystä, joka valmistetaan suolahappokäsittelyssä hydrolyysin avulla esimerkiksi maissista tai PERUNASTA. Siinäpä vasta fitnesspimun paradoksi: perunaa voidaan juoda, mutta sitä ei voida syödä. Ai niin: maltodekstriinin glykeeminen indeksi on 105.

Verensokeripommeja. Näiden kanssa pitää olla tarkkana.

Vaikka perunan glykeeminen indeksi onkin suhteellisen korkea, asiat eivät ole koskaan niin yksioikoisia. Tietääkseni kukaan ihminen ei yleensä syö yksittäisellä aterialla pelkkiä keitettyjä perunoita. Yleensä ateriat sisältävät lisäksi jotain proteiinipitoista ruoka-ainetta ja lisäksi jotain rasvaa. Jotkut kapinalliset ottavat lautasen reunalle jopa jotain kasviksia. Tämä aiheuttaa sen, että tosiasiallinen täysipainoisen aterian glykeeminen indeksi ei ole loppujen lopuksi lähelläkään pelkkää perunan glykeemistä indeksiä.

Minä olen perunoiden ystävä, vaikka joskus nuorempana hairahduinkin lietsomaan perunaan liittyvää vihapuhetta enkä syönyt perunoita säännöllisesti moneen vuoteen. Anteeksi perunat, se ei ollut teidän vikanne!

Parhaimmillaan viisi kiloa perunoita maksaa euron tarjouksessa. Tästä määrästä saa kehiteltyä aika monta ateriaa ja kuorittavaa riittää niin paljon, että tulee itku.

Peruna on lisäksi erittäin vähäkalorista ruokaa. Sadassa grammassa perunaa on vain noin 76 kilokaloria energiaa, joten tällainen painoaan nostava wannabe-bodari kuten minä joutuu syömään sitä useita satoja grammoja, jotta saisi päivän makroravinteet täyteen.

Itseasiassa joudun syömään perunaa niin paljon, että syön pakon sanelemana perunaa sisältävät ateriani kahdelta lautaselta. Jos maha ei täyty puolesta kilosta perunoita ja lisäksi lihasta ja kasviksista, niin sitten on jo miehessä vikaa.

Monikäyttöisyys on ehdottomasti perunan suurin vahvuus. Perunaa voi syödä monella eri tavalla valmistettuna eli esimerkiksi keitettynä, muusina tai uunissa tehtynä. Koitapas tehdä spagetista muusia tai nakata kuivaa riisiä uuniin.

Nykyään suosikkejani ovat uunissa tehdyt perunat – ne nimittäin kehtaa syödä kuorineen. Kun syö perunoita kuorineen, saa siinä sivussa oikein mukavasti kuituakin.

Vaikka perunat valmistetaankin uunissa, niitä ei suinkaan tarvitse upottaa öljyyn. Teelusikallinen öljyä (= 45 kcal) puoleen kiloon perunoita riittää aivan mainiosti, kun laittaa perunat kuppiin, kannen päälle ja ravistelee.

Nyttemmin olen tosin tehnyt muutaman kerran uunissa lohkoperunoita, joihin en ole lisännyt öljyä lainkaan. Nämä kuivemmat perunat maistuvat aivan yhtä hyvälle kuin öljyisemmätkin, vaikka ne palavatkin ehkä vähän herkemmin.

On se peruna melko ravinteikastakin ruokaa. Finelin mukaan peruna sisältää esimerkiksi oikein mukavan määrän kaliumia ja lisäksi erilaisia vitamiineja. Vitamiineihin liittyen olen joskus kuullut, että peruna on suomalaisten tärkein C-vitamiinin lähde.

Tänään muuten syödään lihapullia ja perunamuusia! Verensokeripiikki hirvittää jo valmiiksi 😉

Artikkelikuva: Szumyk / Wikimedia Commons

Olli Haataja

Olen tieteestä innostuva oululainen voimavalmentaja, urheiluravitsemuksen asiantuntija ja tietokirjailija, jolle suorituskyvyn parantaminen on sekä työ että harrastus.

Yksi kommentti

  1. Hyvä kirjoitus! Salihermannit yleensä pelkää lähiruoka perunaa ja sitten syödään jostain hevonkuusesta peräisin olevaa riisiä yms.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *