Neljän P:n perjantai

Eilen oli vauhdikas, mutta palkitseva päivä.

Päivä alkoi presentaatiolla Oulun yliopistolla. Pidin siis puoli tuntia pitkän PowerPoint-esityksen pro gradustani ja sen tuloksistani. Puolisen tuntia kestäneellä esityksellä itsessään ei ollut minulle sen suurempaa merkitystä vaan sillä, mitä palautetta opponoija eli yksi tietojenkäsittelytieteiden laitoksen työntekijöistä antaisi työstäni.

Helpotus oli suuri, kun opponoija sanoi minulle heti ensimmäiseksi: ”Aluksi en osannut yhdistää nimeäsi ja kasvoja, mutta sitten kun näin sinut, ajattelin heti että no niin, olisihan se pitänyt arvata”. Toisin sanoen opponoijalla ei ollut työstäni juurikaan pahaa sanottavaa. Oli itse asiassa aika huvittavaa, kun hän sanoi useammankin kerran ”Tähän mä laitoin jotain muistiin, mutta ei sun tarvi niitä korjata. Nuo merkinnät oli vaan sellaista pohdintaa”.

Sain opponoijalta kuitenkin työstäni muutamia hyviä ja pieniä korjausehdotuksia, joiden kimppuun paneudun ensi viikolla. Tätä vauhtia uskoisin saavani graduni kansien väliin tämän kuun loppuun mennessä.

Yliopistolta päästyäni kaava oli perinteinen: ruokaa ja päiväunet. Yhden aikaan oli aika sitten juhlia eli lähtä salille treenaamaan. Kolme hyvää ystävääni aloitti muuten pari viikkoa sitten treenaamaan samalla salilla kuin minä, minkä johdosta treeneistäni on luvassa enemmän kuvamateriaalia kuin ennen. Jalkatreenini itsessään meni oikein mainiosti, vaikka koko päivän minulla oli sellainen tunne, että olisin tulossa sairaaksi.

Treenin jälkeen piti sitten vähän poseerata, koska oli herkku-helmikuuni viimeinen päivä.

Onnistuin kuin onnistuinkin syömään helmikuussa joka päivä herkkuja, mutta kehonkoostumuksessani toimintani ei ole juurikaan näkynyt. Painoni on ehkä noussut hieman, mutta sehän minulla on ollut koko ajan tavoitteenakin. Päivittäisessä herkkujen nautiskelemisessa ei ole siis mitään ongelmaa, jos syö herkkuja kohtuudella ja tarkkailee muuten syömisiään.

Salin jälkeinen ateria oli normaalista poikkeava eli possua, tarkemmin porsaan sisäfilettä. En ollut valmistanut possun sisäfilettä koskaan aikaisemmin, joten en ollut oikein varma aterian onnistumisesta.

Yritin etsiä netistä erilaisia ohjeita fileen maustamiseksi, mutta lopulta päätin maustaa possun itse. Sipaisin fileen päälle muun muassa Dijon-sinappia, oliiviöljyä ja lisäksi vielä erilaisia mausteita

Maustaminen käynnissä

Lisukkeena oli itse tehtyjä lohkoperunoita ja höyrytettyjä kukkakaalia ja porkkanoita.

Hyvää oli, vaikka itse sanonkin!

Seuraavalla kerralla voisi yrittää tehdä fileelle jonkun marinadin ja antaa sen maustaa lihaa ihan kunnolla. Nyt file jäi ehkä aavistuksen liian mauttomaksi, kun maustoin lihan juuri ennen uuniin laittamista. Lisäksi lihan lämpötila oli muutaman asteen liian korkea, minkä johdosta mehevyys kärsi hieman.

Liian kuumaa.. Voi itku!

Loppuilta menikin sitten Poliiseja ja Voice of Finlandia katsoessa. Lisäksi illan aikana tuli tehtyä muutama työhakemus.

Minulla taisi olla siis neljän P:n perjantai!

Olli Haataja

Olen tieteestä innostuva oululainen voimavalmentaja, urheiluravitsemuksen asiantuntija ja tietokirjailija, jolle suorituskyvyn parantaminen on sekä työ että harrastus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *