Kompressiovaatteiden hyödyt ja markkinointiväitteet – osa II

Kompressiovaatteiden markkinoinnissa käytettyihin väitteisiin liittyvän kirjoitussarjani ensimmäisessä osassa tarkasteltiin kompressiovaatteiden vaikutusta palautumiseen. Johtopäätös oli, että kompressiovaatteiden pukeminen päälle heti treenin jälkeen 3–72 tunnin ajaksi näyttäisi todellakin nopeuttavan palautumista monella eri tavalla sekä kestävyysurheilussa että kuntosaliympäristössä, kun seuraava samoja lihaksia käyttävä treeni koittaa pian ensimmäisen urheilusuorituksen jälkeen. Näyttö kompressiovaatteiden hyödyistä palautumisessa oli jopa yllättävän vahvaa, sillä hyödyt pystyttiin löytämään systemaattisissa katsauksissa ja/tai meta-analyyseissä.

Tämä on kompressiovaatteita käsittelevän kirjoitussarjani toinen osa, ja koko kirjoitussarjan sisältö on tässä:

  1. Kompressiovaatteiden hyöty palautumisessa
  2. Kompressiovaatteiden hyöty kestävyysurheilulajien suorituskyvyssä (tämä osa)
  3. Kompressiovaatteiden hyöty teho- ja muiden lajien suorituskyvyssä + muut mahdolliset hyödyt

Ensimmäisessä osassa tarkastelemissani tutkimuksissa mitattiin suorituskykyä, mutta se tehtiin vasta alustavan treenin ja tietyn palautumisajan jälkeen, eikä koehenkilöiden päällä ollut kompressiovaatteita testin aikana. Mahdolliset suorat suorituskykyparannukset liittyvät tilanteisiin, jossa henkilöt tekevät jotain aktiviteettiä kompressiovaatteet päällään. Väittäisin, että suurin osa ihmisistä pitää kompressiovaatteita päällään pelkästään treenien ja/tai kilpailujen aikana, joten pelkästään tästäkin syystä aihe on kiinnostava.

Kuten otsikko kertaa, käyn nyt läpi pelkästään kestävyysurheiluun liittyviä tutkimuksia. En ole kestävyysurheilun aktiiviharrastaja enkä voi sanoa omaavani lajeista hyvää tietämystä, joten tällä erää pohdinta tulee sitten kuntosali-intoilijan näkökulmasta.

Lyhyt pohjustus kestävyysurheilututkimuksiin

Kestävyysurheilututkimuksissa suorituskykyä voidaan mitata kahdella eri tavalla. Nämä tavat ovat Time to Exhaustion eli TTE eli aika, joka henkilöillä kuluu täyteen uupumukseen asti ja Time Trial eli TT eli aika-ajo.

TTE:ssä henkilöt laitetaan työskentelemään tietyllä teholla tai sykealueella tai jotenkin muuten, esimerkiksi laittamalla pyörään tietty, koehenkilölle yksilöity vastus tai laittamalla heidät tekemään jotain aktiviteettiä nopeudella, joka perustuu heidän maksimaaliseen hapenottokykyynsä. Tämän jälkeen sitten katsotaan, kauanko aikaa kuluu, että koehenkilö sippaa eikä jaksa enää jatkaa aktiviteettia. Tästä muodostuu siis luonnollisesti nimi aika uupumukseen asti. TTE:tä voidaan myös mitata niin, että vastus alkaa kevyestä ja sitä lisätään asteittain esimerkiksi viiden minuutin välein. Juoksumattoon voidaan esimerkiksi lisätä nopeutta, kallistusta tai molempia. Lopuksi sitten katsotaan samalla tavalla, kauanko koehenkilön väsymiseen kului. Joskus TTE:stä käytetään nimitystä TTF eli Time to Fatigue (”aika väsymykseen”).

TT:ssä koehenkilöiden tehtävänä on esimerkiksi polkea 30 kilometrin matka pyörällä niin nopeasti kuin he suinkin jaksavat. Vauhdinjako jää koehenkilöiden vastuulle, joten kokeneemmat ja eliittitason treenaajat ovat usein vauhdinjaossa parempia kokemuksensa takia. Toinen mahdollisuus mitata TT on tehdä vähän niin kuin Cooperin testissä eli antaa koehenkilöille esimerkiksi 30 minuuttia aikaa ja sanoa, että nyt menet niin pitkälle, kuin kerkeät.

Kun näitä kahta suorituskyvyn mittaamiseen tarkoitettua tapaa vertaa keskenään, TT on oikeastaan kenen tahansa mielestä parempi suorituskyvyn mittari kuin TTE. Tämä johtuu siitä, että kestävyysurheilussa mitataan sitä, kuka pääsee nopeiten maaliin, eikä sitä, kenen kauramoottori puksuttaa pisimpään. Esimerkiksi maraton, kymmenen kilometrin sileä ja Tour de Francen kaikki etapit ovat ”aika-ajoja”.

TTE:n ja TT:n lisäksi kestävyysurheilusuorituksen yhteydessä saatetaan mitata jo ensimmäisessä osassa käsiteltyjä veriarvoja ja jalkalihaksien räjähtävää voimantuottoa, esimerkiksi suorittamalla kyykkyhyppyjä ennen ja jälkeen kestävyysurheilusuorituksen.

Katsausartikkelit ja kestävyysurheilu

Muutamassa ensimmäisessä osassa käsitellyissä katsausartikkeleissa tarkasteltiin vain kompressiovaatteiden vaikutusta harjoituksesta palautumiseen, mutta muutamassa tarkasteltiin myös kompressiovaatteiden vaikutusta suorituksien aikaiseen suorituskykyyn. Ensimmäisessä näistä eli McRaen ja muiden1 katsauksessa tultiin siihen tulokseen, että useimmissa, pitkittyneissä juoksu- ja pyöräilysuorituksissa hyötyjä kestävyyteen ei ole tai ne ovat pieniä. Lisäksi yhdessä pyöräily- ja yhdessä juoksututkimuksessa havaittiin pientä suorituskykyparannusta joko aerobisella- tai anaerobisella kynnyksellä.

Kaksi vuotta myöhemmin tehdyssä Bornin, Sperlichin ja Holmbergin2 systemaattisessa katsauksessa tultiin hieman eri tulokseen kuin McRaen katsauksessa. Tarkemmin sanottuna seitsemän TTE- ja kolmen TT-tutkimuksen tarkastelun perusteella kompressiovaatteiden pitäminen päällä treenin aikana tuo pieniä hyötyjä sekä TTE:n pidentämiseen että 3-60 minuuttia kestävään TT:hen. TTE:hen liittyvät suorituskykyparannukset liittyivät tutkijoiden mukaan esimerkiksi VO2max:ssa suoritettuun juoksemiseen sekä asteittaisiin testeihin. Ero näiden katsauksen ristiriitaisuuksien välillä johtunee siitä, että Bornin ja kumppanien systemaattinen katsaus oli uudempi ja siinä huomioitiin sellaisia tutkimuksia, joita ei ollut edes tehty McRaen koostaessa omaa artikkeliaan.

Viime vuonna ilmestyneeseen Beliardin ja kumppanien kirjallisuuskatsaukseen3 kelpuutettiin sellaisia tutkimuksia, joissa oli ilmoitettu vaatteen tuottama paine eri kohdissa kehoa. Katsauksessa tarkasteltiin liutaa tutkimuksia, joissa käytettiin sukkia tai trikoita. Suoritusten joukossa oli muun muassa kymmenen kilometrin juoksu (sukat jalassa), nouseva vastus polkupyöräergometrillä (vastus) ja nouseva vastus juoksumatolla (sukat). Viidessä tutkimuksessa suorituskyky ei parantunut, mutta yhdessä TTE parantui (nouseva vastus juoksumatolla, jalassa sukat).

Kompressiovaatteet yksittäisissä kestävyysurheilututkimuksissa

Tein noin 15-20 minuutin ajan hakuja tutkimustietokantaan etsiäkseni tutkimuksia, joita ei oltu käsitelty kolmessa yllä mainitussa katsausartikkelissa. Ensin niitä löytyi kaksi. Sitten löytyi vielä yksi. Sitten kaksi. Sitten lisää. Sitten koko homma räjähti käsiin: tutkimuksia oli lopulta yli kymmenen kappaletta. Tajuttuani tämän asian minua alkoi ensin v-tuttaa, mutta sitten päätin, että minähän käyn ihan varmasti joka ikisen näistä artikkeleista läpi. Siinä vaiheessa päätin myös, että tämä osa tulee käsittelemään vain kestävyysurheilua.

Ensimmäisessä eli kahdeksan koehenkilön vastavuoroisuustutkimuksessa kompressiotrikoiden pitäminen päällä ei parantanut viiden kilometrin juoksumatolla tehtyä TT-suoritusta tilanteessa, jossa simuloitiin kuuman kesäpäivän (35° C) olosuhteita lämpölampuilla ja puhaltimilla4. Mainittakoon, että kompressiovaatteilla saavutettu aika oli itse asiassa noin 50 sekuntia huonompi kuin juoksushortseilla saavutettu aika. Ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä, joten se johtui suurella todennäköisyydellä sattumasta. Ovela tempaus tutkijoilta oli plasebotilanne, jossa koehenkilöillä oli päällään yhtä kokoa isommat kompressiotrikoot kuin mitä valmistaja suositteli.

Jostain syystä yllä mainitussa Beliardin katsausartikkelissa oli virhe, sillä siihen oli merkitty, että Drillerin ja Halsonin tutkimuksessakoehenkilöt pitivät kompressiovaatteita päällä pelkästään palautumisen aikana. En tiedä, olenko lukenut samaa artikkelia ranskalaisten tutkijoiden kanssa, sillä jo tutkimuksen tiivistelmässä sanotaan, että ”During exercise, either full-length lower body compression garments (COMP) or above-knee cycling shorts (CON) were worn.”. No, joka tapauksessa: tässä tutkimuksessa kompressiotrikoot paransivat hieman eliittitason pyöräilijöiden suoritusta tilanteessa, jossa he kuntopyöräilivät ensin 15 minuuttia 70%:in teholla heidän watteina mitatusta maksimitehostaan, minkä jälkeen he suorittivat saman tien 15 minuutin aika-ajon. Suorituskykyhyödyt liittyivät lisääntyneeseen keskitehoon jälkimmäisen aika-ajon aikana.

Kolmannessa tutkimuksessa6 11 kokenutta polkujuoksun (trail running) harrastajaa juoksi 15.6 kilometrin juoksun vuoristoisessa Etelä-Ranskan maastossa. Reitti koostui kolmesta 5.2 kilometrin kierroksesta, joiden välissä henkilöiltä mitattiin veren laktaatit ja heitä pyydettiin kuvailemaan uupumustasoaan eri paikoissa kehoa käyttämällä asteikkoa 6-20, jossa 20 on todella, todella rankka ja 6 todella, todella kevyt (niin sanottu RPE-asteikko). Lisäksi koehenkilöiden sykettä seurattiin juoksun aikana sykemittarilla. Ennen juoksua ja juoksun jälkeen keskimäärin 34.7-vuotiailta koehenkilöiltä (miehiä) mitattiin etureisien voimaa, kyykkyhypyn korkeutta ja hapen kulkeutumista yhteen etureiden lihaksista.

Kuva: Irønie / Wikimedia Commons / CC-BY-2.0
Kuva: Irønie / Wikimedia Commons / CC-BY-2.0

Noin 90 minuuttia kestäneen juoksusuorituksen ympärillä otettujen mittausten tulokset eivät puoltaneet kompressiosukkien käyttöä, sillä ne eivät olleet tavallisia sukkia parempia yhdessäkään tutkimuksen mittauksista. Yhtenä huomionarvoisena tekijänä on syytä mainita, että juoksijoiden käyttämien sukkien kompressio perustui tasaiseen, 18 mmHg:n kompressioon eikä asteittain alenevaan kompressioon, johon useimmat markkinoilla olevat kompressiosukat perustuvat minun tietääkseni. Tasaista kompressiota tuottavien sukkien tekeminen tai käyttäminen on outoa, sillä tällainen kompressio tuskin edistää nestekiertoa samalla tavalla kuin mitä asteittainen kompressio tekee. Niinpä kyseisten sukkien käyttäminen saattoi vaikuttaa tutkimustuloksiin.

Neljännessä tutkimuksessa7 käytettiin kompressiosukkia puolikkaan Ironman-triathlonin aikana. 36 koehenkilöä jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen käytti polveen asti ulottuvia, asteittain alenevaan kompressioon perustuvia kompressiosukkia ja toinen tavallisia sukkia. Ennen ja jälkeen triathlonin koehenkilöiltä mitattiin kyykkyhypyn teho ja korkeus, kreatiinikinaasi- ja laktaattidehydrogenaasiarvot (lue osa I), myoglobiiniarvot (lihasvaurioiden merkkiaine) sekä koehenkilöiden ilmoittama subjektiivinen väsymys ja lihaskivut.

Missään mittauksessa ei ollut eroja koeryhmien välillä, paitsi kompressiosukkien vaikutus lihasvaurioihin liittyviin myoglobiini- ja kreatiinikinaasiarvoihin oli kuitenkin kohtalainen tai suuri, vaikka koeryhmien välillä ei ollutkaan eroja tässä asiassa. En ole mikään kestävyysurheilun asiantuntija, ja olen ensimmäisenä myöntämässä olleeni väärässä tässä asiassa, mutta mielestäni sukkien käytöllä on tuskin hirveää vaikutusta uintiin ja pyöräilyyn. Koehenkilöiden tuli kompressiosukkia jalassa koko triathlonin ajan. Jep, myös uinnin aikana eli märkäpuvun alla. En osaa kuvitella, miten kompressiosukat vaikuttaisivat uimiseen, koska pohjelihaksilla tehty työ uitaessa ei ole mitenkään kovin suurta. Myös pyöräilyssä sukkien käyttö on kyseenalaista, sillä työ on etureisipainotteista.

Lisäksi uinnin ja pyöräilyn aikana jalkalihaksiin ei tule sellaisia iskuja kuin mitä juostessa tulee jalan tömähtäessä maahan, joten lihasvaurioidenkin kannalta kompressiosukkien käyttö uinnin ja pyöräilyn aikana kuulostaa kyseenalaiselta. Ainoa kuvittelemani hyöty liittyisi siis juoksemiseen: olisikin ollut kiva nähdä, oliko ryhmien juoksuajoissa eroja. Ainoa yksittäinen tähän asiaan liittyvä, tutkijoiden mittaama muuttuja oli keskimääräinen juoksunopeus, ja siinä ei ollut eroja ryhmien välillä.

Kompressiovaatteiden vaikutuksesta pitkiin juoksusuorituksiin saatiin yllä kaipaamaani lisäselvyyttä viidennessä tutkimuksessa8, jossa 34 kokenutta maratoonaria juoksi maratonin joko normi- tai asteittaiseen kompressioon perustuvat kompressiosukat jalassa. Maratonin ajat näillä ryhmillä olivat keskimäärin 210 ± 23 ja 214 ± 22 minuuttia, eikä koeryhmien suoritusajan välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Myöskään maratonin jälkeen mitatuissa jalkojen voimantuotossa, hypyn korkeudessa sekä myoglobiini- ja kreatiinikinaasiarvoissa ei ollut eroja. Kompressiosukkia käyttäneillä oli vähemmän kipeät lihakset 24 tuntia, muttei 48 tuntia maratonin jälkeen. Tutkimusta oli muuten rahoittamassa sukkien toimittaja (espanjalainen valmistaja). Mainitsin tämän siksi, että teollisuuden sponsoroimat tutkimukset eivät tuo aina sponsoroijien toivomia tuloksia, vaikka usein ihmiset näin olettavatkin tapahtuvan.

Kuudennessa tutkimuksessa9 koehenkilöinä oli kuusi naista ja kahdeksan miestä. Yksi heistä oli kansallisen tason triathlonisti, kymmenen yliopistotason yleisurheilijoita ja kolme juoksi vapaa-ajallaan kymmenen kilometrin yleisurheilukisoja ihan vain huvikseen. Jokainen heistä suoritti saman testin päällään joko asteittaiseen kompressioon perustuvat trikoot tai normaalit juoksushortsit. Testiprotokollaan kuului 15 minuutin juoksumattoilu, joka oli jaettu kolmeen viiden minuutin osaan eli juoksuun 50%:lla, 70%:lla ja 85%:lla heidän sykereservistään. Ennen ja jälkeen testauksen koehenkilöt suorittivat testausmatolla kolme kyykkyhyppyä, millä saatiin selville hyppyjen keskimääräinen teho. Lisäksi he antoivat arvoja urheilusuorituksen rankkuudesta ja siitä, tuntuivatko vaatteet mukavilta päällä hyppy- ja juoksutestien aikana.

Tulokset olivat aika jänniä kyykkyhyppyjen osalta. Kompressiotrikoita käyttäneiden kyykkyhyppyjen keskimääräinen korkeus oli juoksumattotestin jälkeen korkeampi kuin kompressiotrikoot päällä suoritetut hypyt ennen testiä: trikoita käyttämällä kyykkyhyppyjen korkeus siis parani juoksumattotestin jälkeen. Tämän lisäksi testin jälkeiset, trikoot päällä suoritetut kyykkyhypyt olivat keskimäärin korkeampia kuin testin jälkeiset, tavalliset shortsit päällä hypätyt hypyt (kuva alla). Toisin sanoen kompressiotrikoot säilyttivät paremmin jalkalihaksien räjähtävän voimantuoton testin aikana. Lisäksi kompressiotrikoita käyttäneet kokivat olleensa testin jälkeen vähemmän uuvuksissa. He raportoivat myös, että kompressiotrikoot tuntuivat mukavammilta päällä kuin shortsit: koehenkilöistä 93 prosenttia koehenkilöistä (13/14) oli sitä mieltä, että trikoot olivat mukavammat jalassa.

Kyykkyhyppy kuva
Kuva: Rugg & Sternlicht9

Seitsemännessä tutkimuksessa10 15 koehenkilöä juoksi lämmittelyn jälkeen 30 minuuttia (12km/h) juoksumatolla peräti viidessä eri tilanteessa: 1) normaaleissa sukissa, 2-3) matalaa- tai korkeaa painetta tuottaneissa, asteittaisiin kompressioon perustuneissa sukissa, 4) tasaiseen kompressioon perustuneissa sukissa tai 5) pohkeisiin kohdistettua kompressiota toteuttaneissa sukissa. Tällä kertaa ei kuitenkaan mitattu suorituskykyä aika-ajolla, vaan koehenkilöiden jaloista otettiin magneettikuvia, joita tarkastelemalla voitiin päätellä, miten pohkeen lihakset olivat väsyneet suorituksen aikana.

Tutkijoiden mukaan tilanteiden 3-5 kompressiosukat vähensivät magneettikuvien perusteella lihasten väsymystä verrattuna normaaleihin sukkiin. Koska matala paine ei vähentänyt lihasten väsymystä verrattuna normaaleihin sukkiin, tutkijat totesivat, että väsymyksen vähentämiseksi kompression tulee olla riittävä, mutta sen ei tarvitse olla asteittainen. Tämä tekisi yllä käsittelemästäni polkujuoksututkimuksen johtopäätöksestä vahvemman, koska kuten muistamme, siinä käytettiin tasaista kompressiota tuottavia sukkia. Polkujuoksututkimuksessa sukkien paine pohkeessa oli kuitenkin alempi kuin tämän tutkimuksen tilanteissa 3-5 (18 mmHg vs. 21 mmHg), jotka vähensivät väsymysten magneettikuvien perusteella. En tiedä, onko näin pienellä paine-erolla merkitystä, mutta voi olla, että sukkien tulisi tuottaa pohkeeseen vähintään yli 20 elohopeamillimetrin paine, jotta ne vähentäisivät tämän alueen lihaksien väsymistä.

Kahdeksannessa tutkimuksessa juostiin juoksumatolla nuorehkoiden (n. 18-25v) koehenkilöiden toimesta11. Seitsemän miestä ja kolme naista, yliopistotason maastojuoksijoita kaikki, juoksivat juoksumattotestin kahdessa tilanteessa eli joko asteittaiseen kompressioon perustuvat sukat tai tavalliset sukat jalassa. Testissä nopeus ja kallistus nousi tietyin väliajoin niin kauan, että koehenkilöt uupuivat. Uupumisajan eli TTE:n lisäksi koehenkilöiden laktaattiarvoja seurattiin, minkä lisäksi heiltä mitattiin sykettä, subjektiivisia uupumisen tunteita, maksimaalista hapenottokykyä (VO2max) sekä rasvojen ja hiilihydraattien energiaksi käytön suhdetta (RER).

Kompressiosukkia käyttäneillä oli alhaisemmat veren laktaattiarvot minuutti ja viisi minuuttia testin loppumisen jälkeen. Tämä saattoi johtua osin normaalista vaihteluista arvoissa. Alhaisemmat laktaattiarvot eivät kuitenkaan heijastuneet TTE:hen: itse asiassa TTE oli noin 22 sekuntia huonompi kuin tavallisia sukkia käyttämällä (23.570±2.39 minuuttia kompressisukkia käyttämällä vs. 23.93± 2.49 minuuttia normaaleja sukkia käyttämällä). Tutkijat mainitsivat, että kompressiolla saavutetut alhaisemmat laktaattiarvot johtuivat osittain hieman alhaisemmasta TTE:stä. Muissa mittauksissa ei ollut eroja ryhmien välillä.

Nyt ollaan päästy jo yhdeksänteen tutkimukseen. Siinä juostiin juostiin viiden kilometrin TT ulkoradalla12. Tyyli oli sama kuin monesti aikaisemmin: kaikki koehenkilöt (kaikki naisia, mikä on valitettavan harvinaista) juoksivat testin kahdesti (välissä viikko aikaa), jalassaan joko asteittaiseen kompressioon perustuvat kompressiosukat tai normaalit sukat.

Ajan lisäksi heiltä mitattiin sykettä sekä paljon subjektiivisia tuntemuksia eli:

  • uupumustason kuvaaminen asteikolla 6-20
  • palautumistason kuvaaminen asteikolla 0-10 (30min testin jälkeen)
  • pohkeiden kipukynnys
    • mitattiin laitteella, jolla tuotettiin painetta pohkeisiin
  • lihaskipujen kuvailu ennen testiä sekä 30 minuuttia ja 24 tuntia jälkeen testin
  • sukkiin liittyviä kyselyitä käyttömukavuudesta ja niiden käyttämisestä tulevaisuudessa

Viiden kilometrin ajoissa ei ollut eroja tilanteiden välillä. Tutkijoiden mukaan 10/19 koehenkilöä oli kuitenkin noin kymmenen sekuntia nopeampia kompressiosukkien kanssa, mikä olisi noin 0.67% parannus suorituskykyyn. Kompressiosukkien käyttö johti hieman korkeampiin uupumustasoihin sekä hieman alhaisempiin lihaskiputuntemuksiin. Lisäksi kompressiosukkien käytön jälkeen pohkeiden kipukynnys oli suurempi kuin normaaleja sukkia käyttämällä. Koehenkilöt myös olivat sitä mieltä, että sukat paransivat suorituskykyä ja lihaskipuihin ja -tiukkuuteen liittyviä tuntemuksia. Sykkeessä, palautumistuntemuksissa, käyttömukavuudessa eikä kompressiosukkien jatkokäyttösuunnitelmissa ollut eroja.

Tutkimus numero kymmenen: nyt mitattiin aikaa uupumukseen asti, kun 16 (13 miestä, 3 naista) hyvin treenattua kestävyysurheilijaa juoksi jälleen kerran juoksumatolla13. Tämä tutkimus tehtiin jo vuonna 2011 ja siinä ilmoitettiin sukkien tuottama paine nilkan alueella, joten ihmettelen kovasti, miksi sitä ei valittu viimeiseen käsittelemääni katsausartikkeliin. Ehkä sukkien tuottama paine pohkeisiin olisi pitänyt myös ilmoittaa.

Tutkimukseen kuului kaksi koetta. Ensimmäisessä koehenkilöiden juoksun taloudellisuutta mitattiin tasaisella nopeudella, joka vastasi heidän viime aikoina juostun parhaan puolimaratoninsa juoksunopeutta. Juoksun taloudellisuuden mittarina käytettiin hapenottokykyä (ei maksimaalista), jota mitattiin. Testiin kuului neljä kuuden minuutin pätkää, joiden välissä oli kahden minuutin tauot, joiden aikana koehenkilöiltä puolestaan mittailtiin laktaatteja ja joiden aikana kuvailtiin uupumustasoa asteikolla nollasta kymmeneen. Jokainen koehenkilö suoritti tämän testin kahdesti, joko asteittaiseen kompressioon sukat perustuvat sukat jalassa tai normaalit sukat jalassa. Tämän ja myös toisen testin aikana koehenkilöiden sykettä seurattiin sykemittarilla.

Toista koetta koehenkilöt eivät suorittaneet kahdesti: 16 koehenkilöistä valittiin 12 koehenkilöä, joista muodostettiin kaksi tasavahvaa kuuden henkilön ryhmää heiltä aikaisemmin mitatun VO2max:n perusteella. Tässä kokeessa suoritettiin TTE nopeudella, joka vastasi 105 prosenttia heidän viime aikojensa parhaan kymmenen kilometrin juoksun nopeudesta eli keskimäärin noin 17 kilometrin tuntinopeudella. Toinen ryhmistä suoritti kokeen kompressio- ja toinen normaaleissa sukissa. Koehenkilöiden uuvuttua heiltä mitattiin laktaatit ja pyydettiin kuvailemaan uupumustasoa. Tämän testin aikana koehenkilöiltä mitattiin juoksun kinematiikkaa eli jalan kosketusaikaa maahan, jalan ilmassaoloaikaa ja -korkeutta, voimantuottoa, askeltiheyttä ja askeleiden pituutta.

Ensimmäisen testin aikana ei havaittu eroja juoksun taloudellisuudessa eikä uupumustasoissa. Toisen testin TTE:ssä ei ollut merkittäviä eroja ryhmien välillä, mutta ero oli lähellä muodostua tilastollisesti merkitseväksi, sillä kompressiosukkia käyttäneillä aika oli noin 50 sekuntia parempi (337 vs. 387 sekuntia). Sama koski hapenoton huippuarvoa (V02peak), joka oli alempi kompressiosukkia käyttäneillä. Lisäksi testin aikana maksimisykkeet olivat merkittävästi alhaisemmat kompressiosukkien käyttämisen jälkeen. Koska toisessa testissä keskivauhti oli kovempi kuin ensimmäisessä (17km/h vs. 14.8km/h), tässä kappaleessa mainitut merkit mahdollisista parannuksista saivat tutkijat toteamaan, että kompressiosukista voi olla hyötyä kovilla intensiteeteillä juostessa (lähellä VO2max-nopeutta). Juoksutekniikassa (kinematiikassa) ei ollut eroja.

Mielenkiintoista tutkimuksessa oli tutkijoiden spekulointi siitä, että kompressiosukkien hyötyjen maksimoimiseksi niihin pitäisi mahdollisesti totuttautua pidempiaikaisesti eli useammassa kuin yhdessä urheilusuorituksessa. Tätä perusteltiin sillä, että testien toistettavuutta mittaava ICC-arvo (Intraclass Correlation) oli hapenottokyvyn kohdalla alhaisempi kompressiosukkien kohdalla verrattuna normaalien sukkien käyttämiseen. Tutkijat käsittelivät tätä havaintoa tekstissä alla olevalla tavalla:

”Therefore, it may be hypothesized that some sessions are needed for a consistent response of the cardiovascular system, chronologically experiencing the benefits of GCSs.”

Yhdennessätoista tutkimuksessa asialla olivat samat japanilaiset tutkijat kuin seitsemännessä tutkimuksessa. Tähänkin tutkimukseen kuului magneettikuvien ottaminen kahdessa eri testissä, mutta se tehtiin reisistä sen jälkeen, kun koehenkilöt olivat juosseet lämmittelyn juoksumatolla (30 minuuttia, 12km/h) kompressioshortsit jalassa14. Ero testien välillä oli se, että toiseen testiin osallistui vähemmän koehenkilöitä kuin ensimmäiseen. Lisäksi ensimmäisessä testissä jalassa olivat matalaa- ja keskisuurta painetta etu- ja takareisien lihaksiin tuottaneet shortsit, ja toisessa testissä jalassa olivat ”keski-korkeaa” ja ”korkeaa” painetta tuottaneet kompressioshortsit. Kahden eri kompressiopaineen lisäksi molemmissa testeissä olivat mukana tavalliset juoksushortsit. Ne koehenkilöt, jotka osallistuivat testeihin, juoksivat testin jokaisessa edellä kuvailluista shortseista (kaksissa eri kompressioshortseissa + tavallisissa shortseissa). Testiprotokolla on kuvattu alla olevassa kuvassa.

Tutkimuksessa käytetty protokolla. Kuva: Miyamoto &
Tutkimuksessa käytetty protokolla. Kuva: Miyamoto & Kawakami14

Magneettikuvien lisäksi eri vaiheissa testejä koehenkilöiltä kyseltiin uupumustasoa aikaisemmin mainittua asteikkoa (6-20) käyttämällä. Ensimmäisessä testissä uupumustaso oli 20 minuutin kohdalla suurempi tavallisten shortsien käyttämisen jälkeen verrattuna keskisuuren paineen shortseihin, ja suurempi testin jälkeen verrattuna matalan ja keskisuuren paineen shortseihin. Muuten uupumustasossa ei ollut eroja.

Magneettikuvista puolestaan selvisi, että ensimmäisen testin aikana useat reisilihasista olivat väsyneempiä, kun tavallisia shortseja ja keskisuuren paineen shortseja verrattiin keskenään. Lisäksi keskimmäisen reisilihaksen (etureiden lihas) kohdalla oli ero matalaa ja keskisuurta painetta tuottaneiden shortsien välillä. Toisessa testissä selvisi, että tavallisten ja suurta painetta tuottaneiden kompressioshortsien käytön jälkeen kahdessa takareiden lihaksista ja yhdessä reiden loitontajalihaksista oli enemmän väsymyksen merkkejä, kun niitä verrattiin ”keski-korkean” paineen kompressishortseihin. Korkea kompressio siis menestyi huonommin tutkimuksessa kuin ”keski-korkea” kompressio. Tutkijat päättelivätkin, että tietyn alueen 15-20 elohopeamillimetrin paineen tuottavat (keskisuuri ja keski-korkea) shortsit voivat vähentää väsymystä submaksimaalisen juoksutestin aikana.

12. tutkimuksessa juostiin polkujuoksua15. Juoksureitti oli sama kuin aikaisemmassa polkujuoksututkimuksessa, sillä tämän tutkimuksen tekijöihin kuului samoja henkilöitä kuin aikaisemmassa polkujuoksututkimuksessa, reitin pituus oli sama (kolme kierrosta / yhteensä 15.6 kilometriä) ja reittien korkeuserot olivat identtiset. 11 kovakuntoista (treeniä keskimäärin 60 kilometriä viikossa) miestä juoksi tämän reitin kolmessa eri tilanteessa:

  1. tasaiseen kompressioon perustuva kompressiosäärystimet jalassa juoksun aikana
  2. normaalit sukat jalassa juoksun aikana
  3. tasaiseen kompressioon perustuvat sukat jalassa juoksun jälkeen

Käytännössä jokainen testi oli 15.6 kilometrin aika-ajo. Juoksun jälkeen henkilöiden tuli kuvata uupumustasoaan asteikolla 6-20. Muita mittauksia tehtiin ennen juoksuja ja/tai heti, tunti, 24 tuntia ja 48 tuntia juoksujen jälkeen. Näihin mittauksiin kuuluivat lihaskipujen kuvaaminen sekä kreatiinikinaasi- ja interleukiini 6 -arvojen (tulehduksen merkkiaine) mittaus, kolmen kyykkyhypyn paras tulos ja jalkalihaksien voimantuotto. Juoksujen aikana koehenkilöillä oli sykemittarit.

Tutkimuksen tilastomenetelmiin kuului päättely, jossa lasketaan jonkin asian vaikutuksen todennäköisyys ja lisäksi vaikutuksen suuruus, minkä vuoksi kohta kertomani asiat poikkeavat hieman aikaisempien tuloksien tulosten raportoinnista. Keskimääräisten suoritusaikojen ja uupumustasojen välillä ollut merkitseviä eroja, eikä myöskään kreatiinikinaasi- ja interleukiini 6 -arvojen välillä. Säärystimien käytöllä näytti olevan suurehko todennäköisyys tuoda pieniä hyötyjä jalkalihaksien voimantuoton säilyttämiseen tunti ja suuria hyötyjä 24 tuntia juoksujen jälkeen. Lihaskipujen vähentämisessä heti juoksujen jälkeen kompressiosäärystimien käytöllä oli suuri todennäköisyys verrattuna tavallisiin sukkiin, vaikutuksen ollessa pieni tai kohtalainen. Myös kompressiosukkien pitämisellä juoksun jälkeen näytti olevan pieniä hyötyjä palautumiseen.

13. tutkimus16 ilmestyi vuonna 2012. Siinä pyöräiltiin polkupyöräergometrillä (kuntopyörä) kolmessa eri tilanteessa: valmistajien kokosuositusten mukaisessa kokovartalokompressioasussa, suosituksiin verrattuna vähintään kahta kokoa isommassa kokovartalokompressioasussa tai normaaleissa shortseissa. Suorituksessa pyöräiltiin ensin tasaisella, aikaisempaan VO2max:n määritykseen perustuvalla vauhdilla 60 minuutin ajan, minkä jälkeen seurasi kuuden kilometrin aika-ajo. Suorituksen ympärillä henkilöiltä mitattiin kehon- ja ihon lämpötilaa, kehonpainon muutoksia, sykettä, subjektiivisia tuntemuksia kuumuudesta ja suorituksen rankkuudesta sekä kehon verenkierron toimintakykyä. Aika-ajoon liittyen seurattiin suoritusajan lisäksi voimantuottoa (watteina) ja poljennan rytmiä.

Kuva: Wibramuc / Wikimedia Commons / CC-BY-2.0
Kuva: Wibramuc / Wikimedia Commons / CC-BY-2.0

Kompressiovaatteiden pitäminen ei vähentänyt sydämen ja verisuoniston rasitusta testin aikana. Kompressiovaatteet eivät vaikuttaneet uupumustasoihin, mutta koehenkilöiden mielestä ne olivat kuumemman tuntoiset sekä vähemmän mukavat kuin kontrollivaatteet. Lisäksi kompressiovaatteiden pitäminen johti suurempaan hikoiluun kuin kontrollivaatteilla, mutta ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Kompressiovaatteiden pitäminen lisäsikin ihon lämpötilaa verrattuna kontrollivaatteisiin. Tasaisen vauhdin aikana kompressiovaatteet lisäsivät hieman sydämen keskisykettä verrattuna shortseihin. Ehkä olennaisin tieto oli kuitenkin se, että kompressiovaatteet eivät parantaneet kuuden kilometrin aika-ajon aikaa.

Nyt viedään viimeistä tutkimusta17. Se on tietääkseni ensimmäinen, jossa kompressiovaatteita on käytetty pidemmän aikaa. Aihe on tärkeä, koska ylempänä spekuloitiin sillä, että hyödyn saaminen kompressiovaatteista voi vaatia pidemmän aikaa kuin yhden urheilusuorituksen.

Tutkimuksessa 20 koehenkilöä (13 miestä, seitsemän naista), jotka juoksivat keskimäärin 37 kilometriä viikossa, suorittivat kolme testiä. Ensimmäinen näistä testeistä oli testi, jossa selvitettiin jälkimmäisissä testeissä käytettävä juoksunopeus. Ensimmäisen testin jälkeen koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään eli asteittaisia kompressiosukkia tai ulkomuodoltaan samanlaisia, mutta tavallisia sukkia käyttäneeseen ryhmään. Koehenkilöiden käskettiin treenata kolmen viikon ajan kolme-neljä kertaa ja yhteensä noin 30 kilometriä viikossa sykealueella, joka oli 60-80 prosenttia heidän maksimisykkeestään. Tämän kolmen viikon jälkeen järjestettiin juoksumattotesti, jossa juostiin 30 minuuttia 80 prosentilla siitä nopeudesta, joka oli saatu selville ensimmäisessä testissä.

Sen jälkeen oli ensin viikon tauko, jonka aikana koehenkilöt eivät käyttäneet mitään sukkia. Sitten ryhmien käyttämät sukkatyypit vaihdettiin ja treenattiin kolme viikkoa samalla kaavalla, minkä jälkeen oli vuorossa toinen samanlainen juoksumattotesti. Jokainen koehenkilöistä siis teki kaksi juoksumattotestiä treenattuaan ensin kahdesti kolmen viikon ajan joko kompressio- tai tavallisten sukkien kanssa. Tutkimuksessa käytetty protokolla on esitelty alla olevassa kuvassa.

Kompressioprotokolla
Tutkimuksessa käytetty protokolla. Kuva: Priego ja muut17

Testien aikana koehenkilöiden hengitys- ja verenkiertoelimistön muuttujia seurattiin. Näihin muuttujiin kuuluivat muun muassa syke, suhteellinen hapenkulutus ja minuuttiventilaatio. Lisäksi koehenkilöt kuvailivat tutkijoille juoksun viimeisen minuutin uupumustasoaan. Minkään muuttujan välillä ei ollut eroja, minkä vuoksi tutkijat päättelivät, että kompressiosukkien käyttö ei vaikuttanut hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminnan parantumiseen kolmen viikon käytön jälkeen.

Pohdinta

Kuten tästä kirjoituksesta huomaa, osassa tutkimuksista kompressiovaatteiden käyttäminen ei ole parantanut suorituskykyä kestävyysurheilussa, kun taas osassa näin on käynyt. Joissakin harvoissa testeissä näyttäisi ottaneen jopa takapakkia. Suorituskyvyn huononeminen ei tietenkään ole hyvä asia, ja sotii vastaan sitä käyttötarkoitusta, jonka takia monet käyttävät kompressiovaatteita.

Jaoin yksittäisten käymieni tutkimusten tulokset kolmeen luokkaan:

  1. Joo = kompressiovaatteet paransivat suorituskykyä
  2. Ehkä = kompressiovaatteet saattoivat / olivat lähellä parantaa suorituskykyä
  3. Ei = kompressiovaatteet eivät parantaneet suorituskykyä

Tulos oli että ”Joo”-luokkaan sijoittui neljä5,9,10,14, ”Ehkä” luokkaan kaksi12,13 ja ”Ei”-luokkaan kahdeksan tutkimusta4,6-8,11,15-17. Mainittakoon, että vaikka tutkimus sijoittui Ei-luokkaan eli se ei parantanut suorituskykyä, saattoivat kompressiovaatteet vaikuttaa joihinkin muihin muuttujiin eli vähentää esimerkiksi lihaskipuja suorituksen jälkeen8.

Sekin on syytä mainita, että siinä missä Bornin ja kumppanien systemaattisessa katsauksessa2 havaittiin parannuksia neljässä TTE-tutkimuksessa seitsemästä ja yhdessä TT-tutkimuksessa kolmesta, läpikäymissäni yksittäisissä artikkeleissa näitä hyötyjä ei havaittu. Ehkä-luokassa oli kaksi tutkimusta, joista toisessa TT ja toisessa TTE saattoivat parantua, kun taas Joo-luokassa ei ollut yhtään tutkimusta, jossa suorituskyky olisi parantunut TTE:ssä tai TT:ssä. Joo-luokan neljästä tutkimuksesta yhdessä havaittiin hyötyjä pyöräilytehossa, yhdessä havaittiin hyötyjä kyykkyhypyissä ja kahdessa havaittiin hyötyjä magneettikuvissa. Vaikka magneettikuviin ilmestyisi Jeesus, se ei paljon lohduta, jos se ei johda minuuteissa ja sekunneissa mitattaviin suorituskykyparannuksiin.

Kun tulokset ovat näin epäselviä, ei voida tehdä vielä kovin vahvoja johtopäätöksiä kompressiovaatteiden hyödyistä kestävyysurheilussa. Se on ainakin selvää, että suorituskykyhyödyt eivät ole mikään automaatio. Tämänhetkinen johtopäätös voisi olla ”ehkä”, koska tutkimuksissa on löytynyt välillä jotain pientä. Missään nimessä johtopäätös ei ole ainakaan ”kyllä”.

Mahdolliset havaitut hyödyt näyttäisivät olleen luonteeltaan pieniä, joten myös tämä voi olla syynä siihen, että kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu positiivisia tuloksia tai tulos on ollut luokkaa Ehkä. Kun saavutettava hyöty on pieni, esimerkiksi koehenkilöiden vähäinen määrä vaikuttaa siihen, että eroja kompressio- ja kontrollitilanteiden tai -ryhmien välillä ei havaita. Pienestä hyödystä kielisivät myös pienet vaikutuksien koot (tapahtuman merkitsevyyttä ilmaiseva tilastollinen muuttuja) ja myös se, että parissa tutkimuksessa oli trendi siihen, että ero kompressiovaatteiden ja tavallisten vaatteiden välillä olisi ollut tilastollisesti merkitsevä. Jos kompressiovaatteiden vaikutus suorituskykyyn olisi suuri, mahdollisia eroja kompressio- ja tavallisten vaatteiden välillä pitäisi havaita useammin kuin mitä nyt on havaittu.

Tätä pienen hyödyn teoriaani on syytä käsitellä konkreettisella esimerkillä. Oletetaan, että kompressiovaatteiden tuottama hyöty suorituskyvyssä on noin yhden prosentin luokkaa. Hyöty voi olla pienempikin tai sitten sitä hyötyä ei yksinkertaisesti ole, mutta oletetaan sen olevan prosentti ihan vain kohta käsittelyssä olevan esimerkin vuoksi.

Kysyin Twitterissä, mikä olisi hyvä aika maratonilla ”normijuoksijalle” eli käytännössä sellaiselle intohimoiselle harrastajalle, joka harrastaa aktiivisesti juoksua vaikkapa työnsä ohella. Markon (Mattila) vastaus oli, että kolmen tunnin alitus olisi kova suoritus. Yhden prosentin parannus suorituskykyyn olisi kolmen tunnin maratonvauhdilla 108 sekuntia eli hieman alle kahden minuutin parannus loppuaikaan. Kuten sanoin, tällaisia pieniä hyötyjä on usein vaikea havaita tutkimuksissa, jos koehenkilöiden määrä on pieni. Pienet erot voivat peittyä esimerkiksi mittausvirheisiin. Lisäksi jos hyöty olisi tällainen, sopii miettiä, onko kompressiovaatteeseen sijoittaminen järkevää, jos potentiaaliset palautumis- ja muut hyödyt jätetään sikseen ja asiaa tarkastellaan pelkästään suorituskyvyn näkökulmasta. Jollekin se on sijoittamisen arvoinen asia, jollekin ei. Minä en ole sitä päättämässä, heittelen vain ajatuksia ilmoille.

Mitään selkeätä kuvaa kompressiovaatteiden vaikutuksesta eri lajien tai matkojen suorituskykyyn ei ole, koska tutkimukset ovat hyvin erilaisia. Monissa tutkimuksissa kompressiosukkien käyttäminen ei johtanut suorituskykyparannuksiin, mutta niissäkin käytetyt sukat olivat kompressiotyypiltään ja paineiltaan vaihtelevia. Tiedossa ei ole, miten kompressioshortsien ja -sukkien yhdistelmä vaikuttaisi kestävyysurheilun suorituskykyyn. Yhden tutkimuksen perusteella shortseista voi nimittäin olla ainakin magneettikuvien perusteella hyötyä reisilihaksien väsymyksen vähentämisessä.

Missä kompressio? Kuva: Erik van Leeuwen / Wikimedia Commons
Missä kompressio? Kuva: Erik van Leeuwen / Wikimedia Commons

Yhden tutkimuksen13 keskusteluosiossa tutkijat heittivät ilmoille erittäin mielenkiintoisen pointin eli sen, että kompressiovaatteita tulisi mahdollisesti käyttää treeneissä jonkin aikaa, ennen kuin niistä saa hyötyä. Mikäli tämä pitäisi paikkaansa, olisi sillä vaikutusta tulkittaessa sellaisia tutkimuksia, joissa koehenkilöillä ei ole ollut kokemusta kompressiovaatteiden käytöstä. Esimerkiksi polkujuoksututkimuksen keskusteluosiossa todettiin, että yli 50% polkujuoksijoista on käyttänyt joskus kompressiosukkia. Tämä tieto mielessä pitäen olisi ollut kiva nähdä, onko jossain tutkimuksessa eroja, jos kompressiovaatteita testataan niitä aikaisemmin käyttäneillä ja käyttämättömillä henkilöillä.

Edelleenkään ei ole tiedossa, minkälainen paine missäkin kohtaa kehoa tuo henkilölle mahdollisia suorituskykyhyötyjä. Tilanteesta tekee entistä mutkikkaamman se, jos ihmisten tai kehon eri lihasten välillä on eroja siinä, minkä suuruinen paine johtaa suorituskykyparannuksiin. Itse alan olla sillä kannalla, että on olemassa ”sweet spot”, joka kattaa tietyn painehaarukan. Tämän painehaarukan molemmilla puolilla suorituskykyparannuksia ei nähdä.

Juoksumattojen käyttäminen tuo juoksututkimuksiin potentiaalisen ongelman. Suurin osa ihmisistä kun ei ole juoksumattojen vaan lenkkipolkujen suurkuluttajia. Nyt menee mutuiluksi, mutta juokseminen asfaltilla, pururadalla, mondolla (yleisurheilukentän pinnoite) tai metsässä ovat kaikki sellaisia tilanteita, joiden vaikutukset kehoon ja / tai juoksutekniikkaan voivat olla erilaisia verrattuna juoksumatolla juoksemiseen. Tosielämässä olosuhteet kuten maaston pinta, lämpötila, tuuli, ilmankosteus ja korkeuserot ovat asioita, jotka vaikuttavat suorituksiin. Se, miten kompressiovaatteet liittyvät tähän palettiin, jää nähtäväksi.

Rugg ja Sternlicht heittivät hyvän pointin tutkimuksensa9 keskusteluosiossa. Jos kompressiovaatteita käyttävien jalkalihaksissa on jäljellä enemmän potkua (tehoa) pitkäkestoisen juoksun jälkeen, se tuo heille potentiaalisen etulyöntiaseman loppukirissä. Tämän hypoteesin testaamiseksi tutkimuksissa pitäisi simuloida jotakin kilpailutilannetta, jotka käsittääkseni menevät kestävyysurheilussa usein niin, että ensin juostaan tai pyöräillään (porukassa) tasaista vauhtia kilometriä, jonka jälkeen seuraa intensiivinen jakso eli loppukiri tai irtiotto. Yhdessä tutkimuksessa16 eli kuntopyöräilyssä lopun kuuden kilometrin aika-ajo ei nopeutunut kokovartalokompressiota käyttämällä.

Moniin näistä tutkimuksista liittyy yksi tai kaksi testaussessiota. Ihmiset eivät kuitenkaan käytä kompressiosukkia vain yhden session aikana, vaan he tehnevät sitä (kaikissa) treeneissä ja mahdollisesti myös kilpailuissa. Sitä ei ole vielä osoitettu, miten suorituskyvylle kävisi, jos toinen koeryhmistä treenaisi esimerkiksi 12 viikkoa normaalit- ja toinen ryhmä kompressiosukat jalassa tai jotkin muut kompressiovaatteet päällä, jos testaamiseen kuuluisi vaikkapa 15 kilometrin juoksu ennen ja jälkeen treenijakson. Ainut tiedossani oleva pitkäaikainen tutkimus on kolme viikkoa pitkä, joka on aika lyhyt aika erojen havaitsemiseen. Pitkäaikainen treenitutkimus toisi hyvän lisän näiden kaikkien lyhytaikaisten tutkimusten joukkoon. Kolmeviikkoisen tutkimuksen17 puolustukseksi täytyy tosin mainita, että sen johdannossa kerrottiin, että aikaisemmissa tutkimuksia kolme viikkoa on ollut riittävä aika hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminnan parantumisen havaitsemiseen.

Periaatteessa tässä olisi jollakin hyvä paikka tehdä tilastollinen analyysi suorituskykytutkimuksille, jotta tutkimusten tuloksista saisi irti jotain tilastollista dataa irti ja jotta kokonaiskuva asiasta selkeytyisi. Minun tilastotieteiden ymmärrykseni ei valitettavasti riitä tähän. Eiköhän joku oikeasti kestävyysurheilusta ja tieteen tekemisestä jotakin ymmärtävä tee joskus tällaisen.

Yksi hauska juttu täytyy vielä mainita tutkimuksista. Taisi olla, että jokaisessa tutkimuksessa, jossa sydämen sykettä ylipäätänsä mitattiin, käytettiin Kempeleessä kotipaikkaansa pitävän Polar Electron valmistamia sykemittareita. Torilla tavataan!

Yhteenveto

Yhteenvetona voisi mainita, että mahdolliset kompressiovaatteiden avulla saavutetut hyödyt kestävyysurheilun suorituskyvyssä ovat pieniä, mutta mahdollisia. Monissa tutkimuksissa hyötyjä ei ole havaittu, mutta muutamissa on. Tällä hetkellä ainakaan minä en voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että kun nykäisee kompressiosukat, -trikoot tai -shortsit jalkaan ja lähtee kestävyysurheilemaan, suorituskyky paranee automaattisesti. Se on ainakin selvää, että näyttö kompressiovaatteiden vaikutuksesta kestävyysurheilun eli käytännössä juoksun ja pyöräilyn suorituskykyyn ei ole yhtä vahvaa kuin näyttö niiden vaikutuksesta palautumisen nopeutumiseen. Mahdolliset suorituskykyparannukset ovat pieniä ja se, onko pienillä suorituskykyparannuksilla ”normityypin” kannalta käytännön merkitystä, ei ole minun päätettävissäni. Se on ainakin varmaa, että jos kyseessä on huippu-urheilija, pienikin parannus suorituskyvyssä voi olla ero voittajan ja häviäjän välillä.

Tutkimusten erilaisuudesta ja tulosten epäselvyydestä johtuen minun on hankala antaa suosituksia kompressiovaatteiden käytöstä suorituksen aikana eli sitä, minkälaisia ja minkälaista painetta tuottavia kompressiovaatteita kannattaa laittaa päälle, mitä urheilulajeja ne koskevat ja minkä pituisia matkat ovat.

Seuraava kompressiovaatteita käsittelevä osa on näillä näkyminen tämän kirjoitussarjan viimeinen, ellei sitä kirjoittaessa tapahdu työtapaturmaa ja löydy yhtäkkiä kasapäin tutkimuksia, joita ei ole kelpuutettu katsausartikkeleihin. Kolmannessa osassa käyn läpi kompressiovaatteiden vaikutusta räjähtävyyttä vaativien urheilusuoritusten eli esimerkiksi hyppyjen, lyhyiden (10-400m) juoksumatkojen ja kuntosalitreenien suorituskykyyn. Mukana on myös muun muassa kajakkimelontaa, golfia ja baseballia käsitteleviä tutkimuksia. Lisäksi käyn läpi muita mahdollisia kompressiovaatteiden hyötyjä ja loppuja kompressiovaatteisiin liittyviä markkinointiväitteitä. Lopuksi kerron vielä omia kokemuksiani kompressiovaatteiden käytöstä.

Sitä ennen totean, että markkinointiväitteissä kompressiovaatteiden vaikutuksesta suorituskykyyn taitaa olla mukana pientä kauppiaan lisää.

Kompressiovaatteiden hyödyt ja markkinointiväitteet – osa III

Lähteet

Artikkelikuva: Robin McConnell / Wikimedia Commons / CC-BY-2.0

  1. MacRae, M. B. A., Cotter, J. D., & Laing, R. M. (2011). Compression garments and exercise. Sports Medicine, 41(10), 815-843.
  2. Born, D. P., Sperlich, B., & Holmberg, H. C. (2013). Bringing light into the dark: effects of compression clothing on performance and recovery. International journal of sports physiology and performance, (8), 4-18.
  3. Beliard, S., Chauveau, M., Moscatiello, T., Cros, F., Ecarnot, F., & Becker, F. (2015). Compression garments and exercise: no influence of pressure applied. Journal of sports science & medicine, 14(1), 75.
  4. Barwood, M. J., Corbett, J., Feeney, J., Hannaford, P., Henderson, D., Jones, I., & Kirke, J. (2013). Compression garments: no enhancement of high-intensity exercise in hot radiant conditions. Int J Sports Physiol Perform, 8(5), 527-535.
  5. Driller, M. W., & Halson, S. L. (2013). The effects of wearing lower body compression garments during a cycling performance test. Int J Sports Physiol Perform, 8(3), 300-306.
  6. Vercruyssen, F., Easthope, C., Bernard, T., Hausswirth, C., Bieuzen, F., Gruet, M., & Brisswalter, J. (2014). The influence of wearing compression stockings on performance indicators and physiological responses following a prolonged trail running exercise. European journal of sport science, 14(2), 144-150.
  7. Del Coso, J., Areces, F., Salinero, J. J., González-Millán, C., Abián-Vicén, J., Soriano, L., … & Calleja-Gonzalez, J. (2014). Compression stockings do not improve muscular performance during a half-ironman triathlon race. European journal of applied physiology, 114(3), 587-595.
  8. Areces, F., Salinero, J. J., Abian-Vicen, J., González-Millán, C., Ruiz-Vicente, D., Lara, B., … & Del Coso, J. (2015). The Use of Compression Stockings During a Marathon Competition to Reduce Exercise-Induced Muscle Damage: Are They Really Useful?. journal of orthopaedic & sports physical therapy, 45(6), 462-470.
  9. Rugg, S., & Sternlicht, E. (2013). The effect of graduated compression tights, compared with running shorts, on counter movement jump performance before and after submaximal running.The Journal of Strength & Conditioning Research,27(4), 1067-1073.
  10. Miyamoto, N., & Kawakami, Y. (2015). No graduated pressure profile in compression stockings still reduces muscle fatigue. Int J Sports Med, 36(3), 220-225.
  11. Rider, B. C., Coughlin, A. M., Hew-Butler, T. D., & Goslin, B. R. (2014). Effect of compression stockings on physiological responses and running performance in division III collegiate cross-country runners during a maximal treadmill test. The Journal of Strength & Conditioning Research, 28(6), 1732-1738.
  12. Treseler, C., Bixby, W. R., & Nepocatych, S. (2015). The effect of compression stockings on physioological and psychological responses following 5-km performance in recreationally active females. Journal of strength and conditioning research/National Strength & Conditioning Association.
  13. Varela-Sanz, A., España, J., Carr, N., Boullosa, D. A., & Esteve-Lanao, J. (2011). Effects of gradual-elastic compression stockings on running economy, kinematics, and performance in runners. The Journal of Strength & Conditioning Research, 25(10), 2902-2910.
  14. Miyamoto, N., & Kawakami, Y. (2014). Effect of pressure intensity of compression short-tight on fatigue of thigh muscles. Medicine and science in sports and exercise, 46(11), 2168-2174.
  15. Bieuzen, F., Brisswalter, J., Easthope, C., Vercruyssen, F., Bernard, T., & Hausswirth, C. (2014). Effect of wearing compression stockings on recovery after mild exercise-induced muscle damage. Int J Sports Physiol Perform, 9(2), 256-64.
  16. MacRae, B. A., Laing, R. M., Niven, B. E., & Cotter, J. D. (2012). Pressure and coverage effects of sporting compression garments on cardiovascular function, thermoregulatory function, and exercise performance. European journal of applied physiology,112(5), 1783-1795.
  17. Priego, J. I., Lucas-Cuevas, A. G., Aparicio, I., Giménez, J. V., Cortell-Tormo, J. M., & Pérez-Soriano, P. (2015). Long-term effects of graduated compression stockings on cardiorespiratory performance. Biology of sport, 32(3), 219.

Olli Haataja

Olen voimanostosta ja urheiluravitsemuksesta innostunut terveysbloggaaja. Tässä tieteellisiä tutkimuksia käsittelevässä blogissa kirjoitan kuulumisiani, autan muita puoluettomasti, yritän oppia itse ja pyrin saamaan järkeä fitnesstouhuun.
  • Kiitos Herra M:lle, joka osasi antaa perspektiiviä siihen, miksi sukkia pidettiin märkäpuvun alla yhdessä tutkimuksessa:

    Koska tiedän vastauksen yhteen pohdintaasi ajattelin kertoa. Triathlonissa kompresiosäärystimet eivät auta uinnissa (eikä mielestäni fillarillakaan kuten kirjoitit). Mutta yritäppä vetää pikaisesti säärystimet märkiin jalkoihin!! Eli ne laitetaan märkkärin alle vain sen takia että ei aikaa tuhraannu niiden kanssa ropaamiseen. Näin teen itsekin puolikkaalla.

    Täydellä matkalla aikaa menee (minulla) sen verran ettei 30 sekkaa meinaa mitään ja laitan ne T2 eli fillarin jälkeen jalkaan. Jos teoretisoidaan ne voi jopa haitata pyöräilyssä jos pohkeen aerodynamiikka vähän huononee.

    Vastasin tähän kommenttiin näin:

    Näinhän sen täytyy tosiaan mennä. Itse ähräilen omia sukkiani jalkaan yhteensä parikin minuuttia, joka olisi kilpailun aikana suoraa hukka-aikaa ja pois kokonaisajasta. Tämä aikahukka kai tuossa tutkimussa on yritetty poistaa sen lisäksi, että siinä etsittiin suorityskykyhyötyjä jokaisessa lajissa.