Nettivalmennus on henkilökohtainen ja laadukas etävalmennukseni. Lue lisää täältä!

Fruktoosista ja ”terveysuutisoinnin” sudenkuopista

Kuluneen vuoden aikana olen jälleen kerran saanut lukea aimo annoksen ”terveysuutisia”: 5 vinkkiä, joita en kuulemma tiennyt laihtumisesta tai ruoista, joita kannattaa vältellä painonpudotuksen onnistumiseksi. Proteiinikin kuulemma aiheutti syöpää uutisessa, jota yritin kommentoida blogissani. Tosin Examine hoiti uutiseen puuttumisen tyylikkäämmin kotiin kuin minä (Examine, 2014).

Useimmiten kommentoin nerokasta terveysuutisointia Twitter-tililläni. Välillä on kuitenkin syytä puuttua ihan täällä blogissa asti pahimpiin aivopieruihin, jotka sotivat vastaan niitä arvoja, joita itse pidän tärkeänä: läpinäkyvyyttä, objektiivisuutta ja rehellisyyttä.

Makuja-sivustolla julkaistiin muutama päivä sitten artikkeli, jossa pohdittiin omenan syömisen päivässä olevan mahdollisesti huono idea (Makuja, 2014). Uutisessa viitataan Cosmopolitan-lehdessä julkaistuun artikkeliin, jossa on taas haastateltu itse tutkimuksen tekijää, Kathleen Pagea. Tutkimuksen tulokset olivat ilmeisesti alustavia, eikä tutkimuksesta kirjoitettua tieteellistä artikkelia ollut vielä saatavilla lyhyen tutkiskelun perusteella.

Astiallinen omenoita päivässä on huono idea?
Astiallinen omenoita päivässä on huono idea?

Veikkaan Pagen uuden tutkimuksen olevan jatkoa hänen vuosi sitten julkaisemalleen tutkimukselle, jossa 20 henkilöä joi aamulla tyhjään mahaan, yön yli kestäneen paaston jälkeen joko 75 grammaa puhdasta glukoosia tai 75 grammaa puhdasta fruktoosia nestemäisenä (= 300 kcal) ja sitten ryhdyttiin mittailemaan. Tässä tutkimuksesessa tultiin magneettikuvien perusteella siihen tulokseen, että fruktoosin juominen ei ole glukoosiin verrattuna suosiollista ruokahalun kannalta niillä aivojen alueilla, jotka ovat kytköksissä ruokahaluun (Page et al., 2013).

Uudessa tutkimuksessa puolestaan käytettiin sellaista sokerimäärää, jollainen löytyy ”tusinasta appelsiinejä”. Koska keskikokoinen kuorittu appelsiini painaa keskimäärin 190 grammaa (Fineli, 2014a)  ja appelsiini sisältää 2.7 grammaa fruktoosia / 100 grammaa (Fineli, 2014b), löytyy tusinasta keskikokoisia kuorittuja appelsiinejä noin 62 grammaa fruktoosia. Paremman tiedon puutteessa oletan tutkimuksessa käytetyn määrän olevan jotakuinkin tätä luokkaa.

Minulla ei ole kritisoitavaa uusimman tutkimuksen havaintoja vastaan. Fruktoosin glykeeminen indeksi on 15 ja puhtaan glukoosin 103 (Kaloritaulukko, 2015), joten glukoosi nostaa kaiken järjen mukaan nopeammin verensokeria verrattuna fruktoosiin yön yli kestäneen paaston jälkeen. En myöskään kiistä sitä tosiasiaa, etteikö fruktoosia nauttineiden koehenkilöiden aivot olisivat olleet vastaanottavaisempia suklaakakkujen kuville.

Mikäli uudessa tutkimuksessa on menetelty samalla tavalla kuin vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa eli noin 60 grammaa glukoosia tai fruktoosia on nautittu tyhjään mahaan, on tuloksien soveltamista elävään elämään sen sijaan tulkittava erittäin varoen. Esitän tähän kaksi pointtia.

25-64-vuotiaat suomalaiset syövät fruktoosia ainakin 25 grammaa vuorokaudessa, koska näiden ikäluokkien ihmisten päivittäinen sakkaroosin (pöytäsokerin) saanti on noin 50 grammaa päivässä (sakkaroosissa on 50% fruktoosia). Tähän päälle tulee vielä ainakin hedelmien sisältämä fruktoosi. (Finravinto, 2012).

En osaa arvioida, kuinka lähellä 25 grammaa fruktoosia päivässä on lähellä suomalaisten todellista saantia. Jopa tapauksessa vaikka keskimääräinen saanti olisi enemmän eli jotain 25-50 gramman väliltä, on 60 gramman (tutkimuksessa oletettavasti käytetty määrä) lisäys varovaisenkin arvion mukaan kaksinkertainen verrattuna useimpien suomalaisten päivittäiseen fruktoosin saantiin.

Tämä kyseinen 60 grammaa on erittäin todennäköisesti nautittu vieläpä tyhjään mahaan, kuten Pagen viime vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa. Onkin tärkeää tiedostaa, että suomalaiset tuskin syövät koko päivittäistä fruktoosimääräänsä tyhjään mahaan nautittuna. Lisäksi suomalaiset tuskin kaatavat kurkkuunsa puhdasta, muista ravinteista eristettyä fruktoosia.

Kun päivittäisen fruktoosimäärän jakaa kahdelle-kuudelle annokselle (= mahdollinen syötyjen ateroiden määrä) ja ottaa mukaan muiden ravinteiden sekamelskan (= ruoat, joita syödään), on vaarallista tuomita jokin muusta ruokavaliosta eristetty ravinne tai ruoka tarkastelematta ensin kontekstia.

Makujan artikkelissa kirjoitetaan, että ”…. myös luonnollisesti esiintyvä fruktoosi voisi ainakin teoriassa sekoittaa ruokahalun ja, että hedelmien syöminen saattaisi saada syömään enemmän”.

Kyseessä on varsin rohkea spekulaatio. Omena sisältää Finelin mukaan kolme ja puoli grammaa fruktoosia sataa grammaa kohti (Fineli, 2014c). Tällä matematiikalla 62 grammaa fruktoosia saa kasaan varsin vaatimattomalla määrällä omenoita eli 1.7 kilogrammalla, joka vastaa noin yhdeksää keskikokoista (= 200g) omenaa. Koitapas syödä sylillinen Jonagoldia, katsele sitten suklaakakkujen kuvia ja puntaroi, tekeekö mieli haukata. Veikkaan, että ei tee, sillä omena sisältää fruktoosin lisäksi paljon muitakin ravinteita ja lisäksi esimerkiksi mukavasti kuitua olettaen, että omena syödään kuorineen.

Ennen kuin kukaan päättää kokeilla omenaövereiden vaikutusta ruokahaluun totean ilolla, että onhan tuota omenan syömistä ennen ateriaa toki kokeiltu ihan tutkimuksissakin. Teoria pistettiin käytäntöön jo kuusi vuotta ennen Makujan toimittajien nerokasta spekulointia.

Makujan toimituksen tiedossa ei tainnutkaan olla tutkimus, jossa henkilöiden syödessä 125 kilokaloria sisältäneen yhden omenan 15 minuuttia ennen lounasta, vapaasti syötävissä olleen lounaan syödyt kalorit vähenivät 15% eli 187+- 36 kcal verrattuna toisena ajankohtana tapahtuneeseen tilanteeseen, jossa samat koehenkilöt eivät syöneetkään omenaa ennen lounasta. Tutkimuksen tekijät toteavat keskusteluosiossa, että kokonaisen hedelmän syöminen aterioinnin aluksi voi olla tehokas strategian kylläisyyden tunteen lisäämiseksi ja aterian kokonaisenergiamäärän vähentämiseksi (Flood-Obbagy & Rolls, 2008).

Muuten: nestemäisen fruktoosin juomista ennen vapaasti syötävissä olevaa ateriaa on tutkittu myös. Miten käy, kun ennen ateriaa juodaan puhdasta fruktoosia tai glukoosia nestemäisessä muodossa (= epänormaali tilanne) ja annetaan koehenkilöiden syödä jonkun ajan kuluttua vapaasti?

  • Kun henkilöt joivat 50 grammaa fruktoosia sekoitettuna viiteen desilitraan vettä, ei syötyjen kaloreiden välillä ollut merkittävästi eroa verrattuna glukoosiin, kun henkilöt söivät buffet-tyyppisen aterian 2 tuntia 15 minuuttia jomman kumman sokerin juomisen jälkeen (Spitzer & Rodin, 1987)
  • 50 grammaa fruktoosia ottaneet söivät 2 tuntia 15 minuuttia ”alkupalan” jälkeen merkittävästi vähemmän kaloreita buffet-tyyppisellä lounaalla kuin 50 grammaa glukoosia ottaneet (Rodin, Reed & Jamner, 1988)
  • Kun henkilöt joivat fruktoosia sisältäneen viiden desilitran juoman, he söivät 38 minuuttia myöhemmin vähemmän a) kaloreita b) rasvaa buffet-tyyppisellä aterialla verrattuna esimerkiksi glukoosia sisältäneeseen juomaan (Rodin, 1990)
  • Proteiinia, rasvaa ja 50 grammaa fruktoosia sisältäneen vanukkaan syöneet henkilöt söivät 2 tuntia 15 minuuttia myöhemmin vähemmän kaloreita kuin proteiinia, rasvaa ja 50 grammaa glukoosia sisältäneen vanukkaan syöneet (Rodin, 1991)

Mitäs jos jossakin vaiheessa päästäisiin suklaakakkujen kuvien katselemisesta itse kakkujen syömiseen ja katsottaisiin sitten, mikä on tilanne?

Kun useimmissa tutkimuksissa annetaan koehenkilöille normaaliin verrattuna täysin liioiteltuja määriä fruktoosia tyhjään mahaan eli tilanteessa, jolla ei ole mitään tekemistä elävän elämän kanssa, pitää tehdä erittäin varovaisia johtopäätöksiä tulkittaessa tutkimustuloksia, jotka esimerkiksi viittaavat fruktoosin olevan terveydelle haitaksi. Jotta Pagen tutkimuksen asettelusta olisi saatu edes joten kuten elävää elämää heijastava, olisi tutkijoiden kannattanut verrata glukoosin ja 50-50-suhteessa olleen glukoosi-fruktoosiyhdistelmän vaikutusta ruokahaluun, koska tässä suhteessa fruktoosia kulutetaan yleensä elävässä elämässä eli esimerkiksi sakkaroosin (se valkoinen juttu, jota laitetaan kahviin) tai glukoosi-fruktoosisiirapin muodossa.

On myös syytä mainita, että kaikkien aikojen terveyspommia eli liikuntaa kannattaa harrastaa.

Toden totta tutkimuksessa, jossa henkilöt söivät 14 päivän ajan 75 grammaa ylimääräistä fruktoosia päivässä ja kävelivät 12 500 askelta päivässä, fruktoosin negatiiviset vaikutukset terveyteen olivat minimaalisia tai olemattomia verrattuna tilanteeseen, jossa henkilöt kävelivät 4500 askelta päivässä (Bidwell et al., 2014). Muistuttaisin vielä siitä, että 75 grammaa fruktoosia normaalin ruokavalion päälle on edelleenkin paljon enemmän kuin mikä on esimerkiksi suomalaisten keskimääräinen fruktoosin saanti.

Fruktoosista väännettäneen tiedeyhteisössä vielä kättä, eikä asiaa ole tuskin selvitetty loppuun asti. Esimerkiksi tänä vuonna ilmestyneessä, fruktoosiin liittyvässä katsauksessa siirrettiin syyttävä sormi fruktoosista ylipainon syyllisenä vain siihen yksinkertaiseen seikkaan, että ihmiset syövät nykyään enemmän kaloreita kuin ennen. Toinen kirjoittajien tärkeä pointti oli (yllätys yllätys) se, että monet fruktoosia käsittelevät tutkimukset tarkastelevat fruktoosia normikulutukseen verrattuna liiallisina määrinä ja / tai eristettynä muusta ruokavaliosta (van Buul, Tappy & Brouns, 2014).

Kädenvääntö jatkuu myös skandaalinhakuisia terveysuutisia janoavien medioiden kanssa. Näitä medioita ei kiinnosta totuus vaan hyvät otsikot ja maksimaalinen voittojen tekeminen.

Niin ne jutut kiertää…

Ollessani muistaakseni ensimmäisellä luokalla opettajamme istutti reippaat koululaiset tuolirinkiin. Tämän jälkeen opettaja kuiskasi yhdelle luokkalaisista lyhyen tarinan, minkä jälkeen koululaisen tehtävänä oli siirtää viesti kuiskaamalla eteenpäin vierustoverilleen. Viestin kuljettaminen kuiskaamalla jatkui aina siihen asti, että viimeinen viestin saanut kertoi sen kuuluvalla äänellä kaikille.

Ei ollut järin yllättävää, että matkalla viestin sisältö oli muuttunut reippaasti. Kokeemme taisikin toimia varsin hyvänä havainnollistuksena siitä, että kaikkia huhupuheita ei kannata uskoa.

Sama koskee myös tiedeuutisointia. Uutinen kulkee pitkän matkan siitä, kun jokin tutkimus julkaistaan tieteellisessä julkaisussa. Tuloksia liioitellaan ja sanoma vääristyy, kun mediat haluavat päästä osingoille kuluttajien huomiosta ja saada sivuilleen aikaan mahdollisimman paljon liikennettä.

Makujan artikkeli toimii hyvänä esimerkkinä yllä olevasta. Tutkijoiden olettamastani johtopäätöksestä

Noin 60 grammaa fruktoosia nosti verensokeri- ja insuliinitasoja vähemmän verrattuna glukoosiin ja aktivoi toiminnallisen magneettikuvauksen perusteella aivojen ruokahaluun liittyviä alueita enemmän, kun koehenkilöille näytettiin suklaakakkujen kuvia.

Saatiin Makujan toimituksessa mutkien kautta aikaan johtopäätös

Tutkimus: omena (sisältää ~7 grammaa fruktoosia) päivässä onkin huono idea?

Niin se uutinen vain ehtii muuttua matkalla massojen luo.

Vaaroja sisältävät kirjoitukset

Pohdiskelun seurauksena sain keksittyä muutaman kirjoitustyypin, joiden sisältöä kannattaa tulkita huolella ja soveltaa tarkan harkinnan jälkeen, jos silloinkaan. Tällaisia artikkeleita esiintyy eri yhteyksissä varsin usein. Yleisenä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että jos jokin alla olevista määritelmistä toteutuu, kannattaa laittaa foliohattu päähän.

Käännetyt kirjoitukset. Joskus tuntuu, että artikkelit on tehty suoraan Google Translatella jostakin vieraalla kielellä julkaistusta jutusta. Joissakin artikkeleissa saatetaan vaikkapa puhua ”kupillisesta” marjoja. Kuppi on siis ulkomailla käytetty mittayksikkö, joka ei sano useimmille suomalaisille yhtikäs mitään. Olisi hieman lukijaystävällisempää kirjoittaa artikkeliin ”noin 2½ desilitraa marjoja”. Knoppitietona mainittakoon, että yksi amerikkalainen kuppi on 2.36588237 desilitraa.

Silloin tällöin puurot ja vellit saattavat mennä hieman sekaisin, jolloin saattaa sattua pieniä kämmejä. Esimerkiksi eräässä kirjoituksessa suositeltiin kohdassa #10 syömään 0.8 – 1.0 grammaa proteiinia / painokilo, kun alkuperäisessä amerikkalaisessa artikkelissa puhuttiin 0.8 – 1.0 grammasta proteiinia / painopauna (= 1.8 – 2.2 grammaa proteiinia / painokilo) (Tikis, 2014).

Minäkin olen saattanut tehdä virheitä ja tuhonnut termejä purkaessani englanniksi kirjoitettuja tieteellisiä artikkeleita suomeksi tänne blogiin, kun lukemani tieteelliset artikkelit kirjoitetaan 99-prosenttisesti englanniksi. Suoria artikkelikäännöksiä en ole kuitenkaan koskaan tehnyt, enkä tee jatkossakaan.

Kirjoitukset, joissa ei viitata tutkimukseen. Olen lukenut kymmeniä erilaisia kirjotuksia, joissa puhutaan ”amerikkalaisesta tutkimuksesta” tai ”saksalaisista tutkijoista” tai ”******:n yliopistossa tehdystä tutkimuksesta” ja tämän jälkeen perataan auki skandaalinhakuista otsikkoa. Tämä on mielestäni erittäin valitettavaa, sillä esitettyiden väitteiden tueksi on suotavaa esittää väitteiden taustalla oleva lähde. Olisi myös suotavaa, että tämä kyseinen lähde olisi jokin tieteellinen tutkimus.

Tämän blogin yhteydessä käyttämieni seurantatietojen perusteella hyvin harvat ihmiset klikkaavat kirjoituksiini laittamiani linkkejä, jotka ohjaavat lukijan alkuperäisen tutkimuksen pariin. Vaikka linkkejä klikataan harvoin, pidän viittaamista itselleni tärkeänä läpinäkyvyyden edistämisen kannalta. Onpahan lukijalla ainakin olemassa aina mahdollisuus tutustua itse viitteisiin ja tehdä sen jälkeen omat johtopäätökset ja / tai kritisoida minun esittämieni väitteiden perää.

Mielessäni on joskus käynyt, että julkaisen piruuttani kirjoituksen täynnä naurettavia ravitsemus-, lisäravinne- tai terveysväitteitä ja kerron ”tutkimuksista” tai ”asiantuntijoista” ja laitan sekaan linkkejä, joiden klikkauksia seuraan.

Yksipuolista näkökulmaa julistavat mediat. Ihmisillä on luontainen taipumus etsiä ja puoltaa tietoa, joka on samassa linjassa heidän omien, ennakolta hankittujen uskomuksiensa, näkemyksiensä ja elämänkatsomuksensa kanssa. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta näkemyksiä on kuitenkin oltava valmis muuttamaan tilanteen niin vaatiessa (vakuuttavan näytön puhuessa henkilön näkemyksiä vastaan).

Kallen karppausblogissa ei ole luettavissa tietoa, joka on ristiriidassa Kallen näkemyksien kanssa. Sen sijaan Kalle kyllä kaivaa esille ja julkaisee pienetkin ja merkityksettömät tiedonmuruset, jotka tukevat Kallen tekemiä valintoja ja saavat hänet jatkamaan valitsemallaan tiellä.

Lisäravinteita myyvän yrityksen blogissa kerrotaan, että tämän tuotteen käyttöönoton jälkeen olo on tuntunut niin energiseltä treeneissä ja lihaksetkin ovat kasvaneet huimasti, vaikka oikeasti tuotteen ainesosien tehoa ei ole näytetty toteen kontrolloiduin tutkimuksin tai sitten ainesosien määrä ei vastaa likimainkaan tutkimuksissa käytettyjä annoksia, jolla on saatetukin saada aikaan tuloksia.

Käärmeöljykauppiaat. Käärmeöljykauppias esittelee kirjoituksessaan tunteisiin vetoavalla ja vakuuttavalla tavalla ongelman, minkä jälkeen hän tarjoaa omia keinojaan ongelman ratkaisemiseksi.

Tiesitkö, että (ruoka-aine, ravinne tms.) on / aiheuttaa (pelkoa lietsova lauseen lopetus)? Ostapa tämä tuote, joka minulla on myynnissä ja joka palauttaa elimistösi tasapainoon. Tuote on sunnuntaihin asti superspesiaalitarjouksessa. Toimi nopeasti, nämä viedään käsistä!

Taistele vastaan!

Paria niksiä noudattamalla saamme vähennettyä rimat alittavaa kirjoittelua tai ainakin tehtyä pidemmän päälle parempia johtopäätöksiä terveysartikkeleista eri yhteyksissä.

Älä klikkaa. Kauppiaat täyttävät markettien hyllyt niillä ruoilla, joilla on kysyntää kuluttajien keskuudessa.

Samalla tavalla toimittajat ja sisällöntuottajat täyttävät nettisivut niillä uutisilla ja otsikoilla, joita ihmiset klikkaavat. Jokainen jutun klikkaus tietää palveluntarjoajalle yhden mahdollisuuden lisää näyttää lukijalle mainoksia. Jokainen mainosnäyttö tietää puolestaan palveluntarjoajalle lisää rahaa.

Vaikka otsikko vaikuttaisi kuinka houkuttelevalta, yritä vastustaa kiusausta. Kontrolloi etusormeasi ja älä klikkaa.

Seuraa useampaa kuin yhtä mediaa. Antaisitko oman terveytesi tai lapsesi terveyden yhden kanavan käsiin? Jos luet rokotepelkoa lietsovan kanavan retoriikkaa ja sanahelinää pursuavia kirjoituksia, jätät lapsesi rokottamatta ja hän sairastuu, mitäs sitten tehdään? Olisiko jonkun toisen tahon näkemys ollut paikallaan?

Joku (tähän ammatti) saattaa sanoa jossakin kanavassa, että liiallinen proteiinin syönti on haitallista munuaisille. Koko akateemisen uransa lihaskuntoharjoittelun ja proteiinin tutkimiselle uhrannut Stuart Phillips sen sijaan sanoo, että ei ole olemassa näyttöä, jonka mukaan proteiini olisi haitallista terveen ihmisen munuaisille (Phillips, 2014a; 2014b). Kumpaa uskot?

Mitä jos seuraamallasi taholla onkin oma lehmä ojassa?

Korviin tungettavia lamppuja myyvän oululaisyrityksen sivuilta voi lukea heidän tuotettansa näennäisesti tukevia tieteellisiä viitteitä, joka saattaa vakuuttaa ihmisen ostamaan tuotteen ja lieventämään kaamosmasennustaan plaseboefektin voimin. Muita yhteyksiä tarkastelemalla viitteet eivät kestä päivänvaloa (Onninen, 2014). Toki muita medioita seuraamalla voit myös säästää 178 euroa ja saada saman efektin aikaan vaivaisella seitsemällä eurolla (Linja-Aho, 2012).

Yhteenveto

Keltaisen lehdistön terveysuutisointi on edelleenkin kammottavaa ja omena päivässä pitää edelleenkin lääkärin ennemmin loitolla kuin lähellä. Näyttäisi myös siltä, että omenan syöminen ennen varsinaista ateriaa vähentää itse aterialla syötyjä kaloreita.

Sattumoisin arvostamani Reijo Laatikainen ehti edelleni ja käsitteli aihetta sangen kattavasti postauksessaan, joka julkaistiin muutama päivä sitten (Laatikainen, 2014). Propsit hänelle siitä. Suosittelen lämpimästi lukemaan myös kyseisen artikkelin, mikäli median ala-arvoinen terveysuutisointi ja sen kummallisuus kiinnostaa edelleen.

Minä syön nyt yhden omenan ja jään odottelemaan sydänkohtausta.

Mikäli sydänkohtausta ei kuulu eikä näy, menen appelsiini kädessä paikalliselle kävelykadulle ja uhkaan syödä sen, mikäli vaatimuksiini ei suostuta (skandaalinhakuisen terveysuutisoinnin tulee loppua).

Lopuksi haluan vielä lähettää meemiterveiset Makujan toimitukselle…

10730897_10152914310797384_6661073820804059422_n

… ja sitten listaan vielä lähteet niin kuin jokaisessa terveysartikkelissa pitäisi tehdä:

Lähteet

Bidwell, A.J., Fairchild, T.J., Redmond, J., Wang, L., Keslacy, S. & Kanaley, J.A. (2014). Physical activity offsets the negative effects of a high-fructose diet. Medicine and science in sports and exercise. 46 (11), 2091-2098.

Examine. (2014). High-Protein Diets Linked to Cancer: Should You Be Concerned?

Fineli. (2014a). Ruokamitat – appelsiini, kuorittu.

Fineli. (2014b). Appelsiini, kuorittu.

Fineli. (2014c). Omena, keskiarvo, punnittu kuorineen.

Finravinto. (2012). Finravinto 2012 -tutkimus.

Flood-Obbagy, J.E., & Rolls, B.J. (2009). The effect of fruit in different forms on energy intake and satiety at a meal. Appetite, 52(2), 416-422.

Laatikainen, R. (2014). 6 syytä miksi ravitsemuskeskustelu velloo ristiriitaisena.

Linja-Aho, V. (2012). 185 euron korvavalo 7 eurolla.

Makuja. (2014). Tutkimus: Omena päivässä onkin huono idea?

Onninen, O. (2014). Tulkoon valkeus.

Page, K.A., Chan, O., Arora, J., Belfort-DeAguiar, R., Dzuira, J., Roehmholdt, B., Cline, G.W., Naik, S., Sinha, R., Constable, R.T. Sherwin, R.S. (2013). Effects of Fructose vs Glucose on Regional Cerebral Blood Flow in Brain Regions Involved With Appetite and Reward PathwaysFructose Consumption and Weight Gain. JAMA, 309(1), 63-70.

Phillips, S.M. (2014a). “High Protein Causes Kidney (and liver) problems”.

Phillips, S.M. (2014b). A Brief Review of Higher Dietary Protein Diets in Weight Loss: A Focus on Athletes. Sports Medicine (Auckland, N.z.), 44(Suppl 2), 149–153.

Rodin, J., Reed, D., & Jamner, L. (1988). Metabolic effects of fructose and glucose: implications for food intake. The American journal of clinical nutrition,47(4), 683-689.

Rodin, J. (1990). Comparative effects of fructose, aspartame, glucose, and water preloads on calorie and macronutrient intake. The American journal of clinical nutrition, 51(3), 428-435.

Rodin, J., Reed, D., & Jamner, L. (1988). Metabolic effects of fructose and glucose: implications for food intake. The American journal of clinical nutrition,47(4), 683-689.

Spitzer, L., & Rodin, J. (1987). Effects of fructose and glucose preloads on subsequent food intake. Appetite, 8(2), 135-145.

Tikis. (2014). 10 vinkkiä, joilla saat tiukkaa lihasta.

van Buul, V. J., Tappy, L., & Brouns, F. J. (2014). Misconceptions about fructose-containing sugars and their role in the obesity epidemic. Nutrition research reviews, 1-12.

Tilaa uutiskirjeeni, saat ilmaisen pdf:n!

Olli Haataja

Olen oululainen valmentaja ja tietokirjailija. Tässä tieteelliseen näyttöön pohjautuvassa blogissa kirjoitan kuulumisiani, autan muita puoluettomasti, yritän oppia itse ja pyrin saamaan järkeä fitnesstouhuun.