Satokauden smoothiet

Herkkupäivä voi olla tuhoisa dieetillesi

Useammankin henkilön dieettiin saattaa yhtenä osana kuulua puhujasta riippuen ”herkkupäivä”, ”mättöpäivä”, ”karkkipäivä” tai ”tankkauspäivä”, joista tankkauspäivä kuuluu enemmänkin aktiivisesti urheilevien sanavarastoon. Olen kuullut puhuttavan myös ”vapaasyöntipäivistä” ja ”huijauspäivistä”.

Tämä normaalista dieetistä poikkeavaa päivää käsittelevä kirjoitukseni on jaettu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa puhutaan herkkupäivästä. Toisessa osassa (= TÄÄLLÄ) puhutaan tankkauspäivästä.

Aloitetaan kuitenkin herkkupäivällä.

Herkkupäivä ja sen tarkoitus

Käytetystä termistä riippumatta herkku- tai mättöpäivän luonne on joka kerta hyvin samankaltainen: dieettiin kuuluva päivä, joka eroaa luonteeltaan radikaalisti muista dieettiin kuuluvista päivistä. Tällöin nimittäin henkilö syö jopa huomattavasti normaalia enemmän kaloreita.

Herkkupäivällä (tankkauspäivällä jne.) voidaan sanoa olevan dieettaajaan sekä henkinen että fyysinen vaikutus.

Henkisillä vaikutuksilla tarkoitettaneen sitä, että esimerkiksi viikon välein pidettynä henkilöllä on päivä, jota odottaa ja joka motivoi laihdutusurakkaa eteenpäin. Herkkupäivänä sitten syödään usein niin sanottuja pahoja ruokia, joiden syöminen tuo henkilölle nautintoa. Syömällä makeita, rasvaisia tai edes normaalista päivästä poikkeavia ruokia silloin tällöin mieli saa lepoa dieetistä, joka ei todellakaan ole aina mitään Strömsö-meininkiä.

Moni kokee, että herkkupäivän jälkeen onkin helpompi pysyä ruodussa ja jatkaa kilojen karistelemista uudella innolla. Pitkässä juoksussa herkkupäivä voikin johtaa parempiin tuloksiin painonpudotuksen kannalta.

Herkkupäivä I

Fyysinen vaikutus puolestaan tarkoittaa sitä, että miinuskaloreilla kuritettua kroppaa pyritään herättelemään esimerkiksi tilanteessa, jolloin painon putoaminen töksähtää joksikin ajaksi.

Syömällä kaloreita yli arvioidun kulutuksen dieettaajan tavoitteena on ”huijata” elimistö luulemaan, että ”en minä millään dieetillä ole”. Tällä toiminnalla pyritään estämään elimistön joutuminen niin kutsutulle säästöliekille, mikä tarkoittaa aineenvaihdunnan hidastumista henkilön ollessa pitkään negatiivisessa energiatasapainossa.

Kiihdyttämällä aineenvaihduntaa silloin tällöin poltetaan pitkässä juoksussa enemmän kaloreita. Niinpä fyysinenkin vaikutus voi johtaa parempiin tuloksiin painonpudotuksen kannalta.

Minä ymmärrän sekä fyysisen että henkisen näkökulman erittäin mainiosti, sillä herkkupäivän viettäminen on molemmista syistä täysin perusteltua. Asioita on nimittäin ajateltava aina pitkällä aikavälillä.

Tiedostan myös, että useimmat henkilöt ymmärtävät herkkupäivän merkityksen, taustan ja etenkin toteutuksen täysin väärin.

Herkkupäivä — ei näin!

Valitettavan useat laihduttajat ottavat esimerkiksi herkkupäivän tai mättöpäivän vähän liian kirjaimellisesti. Näille henkilöille herkkupäivä tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin ”Syö ja juo niin paljon sokeria ja rasvaa sisältäviä ruokia kuin päivän aikana ehdit” -päivä.

Monissa tapauksissa herkkupäivä saattaakin tarkoittaa sitä, että heti herättyä suuhun aletaan lapioida niin paljon kuraa kuin käsi ehtii liikuttaa. Jotkut hurjimukset heräävät jopa normaalia aikaisemmin pelkästään sen takia, että ehditään syömään mahdollisimman kauan saman päivän aikana.

Tällainen ”aineenvaihdunnan herättely” on erittäin mainio tapa pilata viikonkin laihdutustyö.

Oletetaan, että henkilön kulutus päivässä on sama eli 2500 kilokaloria, mikä tekee viikossa siis 17 500 kilokaloria. Henkilö syö kuutena päivänä viikossa 2000 kilokaloria eli vuorokaudessa kokonaiskulutus on -500 kilokaloria, mikä tekee kuuden päivän miinussaldoksi 3000 kilokaloria.

Seitsemäntenä päivänä henkilö lappaa suuhunsa herkkuja niin paljon, että vaatteet pitää vaihtaa pariin kertaan hikoilemisen takia. Sanotaan vaikka, että päivän kokonaiskalorit ovat varsin vaatimattomat 6400, jotka saa kasaan ERITTÄIN helposti, kun aloittaa syöpöttelyn heti aamusta ja osaa valita ”oikeita” ruokia. Herkkupäivän kalorit nousevat tällöin tähtitieteellisiksi.

Herkkupäivä II

6400 kcal saa kasaan vaikkapa pyörähtämällä pitsabuffetissa (1800kcal), syömällä puoli pakettia jäätelöä (500 kcal), juomalla viisi olutta (700kcal), Hesburgerin Mega-aterialla ja mansikkapirtelöllä (1800 kcal), 100g:llä irtokarkkia (370 kcal), 100g:lla sipsiä (550 kcal) ja pullolla limpparia (700 kcal).

Päivän hiilihydraatti- ja rasvapitoiset syömiset verrattuna ”normipäivän” kulutukseen ovat siis +3900kcal plussalla, joten viikon kulku energiatasapainon osalta näyttää tältä:

  • Maanantai -500 kcal
  • Tiistai -500kcal
  • Keskiviikko -500kcal
  • Torstai -500kcal
  • Perjantai -500kcal
  • Lauantai +3900 kcal
  • Sunnuntai -500kcal

Viikon saldo = + 900kcal

Herkkupäivä — jatkoa

Herkkupäivän hiilihydraatti- ja rasvakimaran seurauksena henkilön viikon energiatasapaino saattaa ponnahtaa siis plussalle, mikä ei luonnollisesti tiedä hyvää painonpudotuksen kannalta.

Herkkupäivän fyysinen vaikutus laihduttajaan on tässä tapauksessa se, että viikolla tehty kova laihduttamistyö heitetään hukkaan viikonloppuna. Painon putoaminen lakkaa ”pikku” herkuttelun seurauksena, ja herkkupäivän seurauksena on painonnousu, joka ei ole pelkkää nesteiden kertymistä.

Henkinenkään vaikutus ei välttämättä ole sellainen, kuin mitä oltiin alun perin hakemassa. Painon putoamisen sakkaaminen ei ainakaan helpota diettaamisen tuomaa henkistä taakkaa. Seuraavana päivänä voi olla aikamoinen morkkiskin, kun edellisenä päivänä on otettu sokka irti.

Morkkiksen seurauksena henkilö voi päättää ”rankaista” itseään syömällä vielä vähemmän kaloreita kuin normaalisti, mikä lisää nälän määrää ja saattaa johtaa uusiin yliammuttuihin herkkupäiviin, kun itseä on näännytetty viikon ajan.

Mitä pidemmälle painonpudotus etenee, sitä tuhoisemmaksi menettely muuttuu, koska vähissä energiavarastoissa (alhainen rasvaprosentti) henkilöllä ei ole välttämättä varaa olla edes 500kcal:n päivittäisessä vajeessa. Tuollainen kalorivaje saattaa polttaa rasvan lisäksi jo jonkin verran lihasmassaa (mikä on tosin muutenkin väistämätöntä).

Joka tapauksessa jos tuolloin pitää herkkupäivän, viikon kokonaiskalorit voivat nousta vielä enemmän plussalle ja kehonkoostumuksen muutos pitkällä aikavälillä voi olla vähemmän lihasmassaa ja enemmän rasvamassaa – ei siis kovin toivottu yhtälö.

Eräällä suomalaisella keskustelufoorumilla herkkupäivä on viety täysin uudelle tasolle: henkilöt kerskailevat viestiketjuissa, kuinka paljon kuraa he ovat syöneet päivän aikana ja ilmeisesti kisailevat sillä, kuka syö eniten kaloreita. Herkkupäiville on olemassa jopa omat sääntönsä: 24 tuntia aikaa ja kaloreita ei saa ottaa juomista.

Jotkut henkilöt ovat raportoineet herkkupäivästään kuvin ja kertomuksin ja ovat todistetusti syöneet päivän aikana jopa 10 000 – 15 000 kilokaloria. Yli 10 000 kilokaloria on aivan karmea määrä eikä tuollaisen määrän syömistä voi perustella järkevästi millään mittarilla.

Herkkupäivä III
Rupes tekeen mieli makkaraa

Tämä syömisellä kerskaileminen ja naureskeleminen on sama asia kuin kerskailisi ja kilpailisi sillä, kuinka paljon alkoholia on juonut / voi juoda päivän aikana: siinä ei ole mitään järkeä. Olenkin seurannut äimistyneenä aika ajoin foorumille kirjoittelevien herkutteluhetkiä.

Herkkupäivä — yhteenveto

Liikkumattomalle ja laihduttavalle henkilölle herkkupäivä on erittäin tuhoisa painonpudotuksen kannalta. Liikkuvat ja laihduttavat henkilöt saavat sentään jonkin verran anteeksi, mutta vaikutus on silti hyvin sama kuin liikkumattomalla henkilöllä: painonpudotus ei mene niin kuin sen pitäisi mennä.

Minä en pidä koskaan herkkupäiviä. Syön kylläkin erittäin usein pieniä määriä herkkuja päivässä, mutta mahdutan ne makroravinnetavoitteisiini. Puhun tietysti IIFYM:stä. IIFYM mahdollistaa myös sen, että voin syödä dieetilläkin ollessa pieniä määriä herkkuja.

Minun mielestäni kaikki postauksen alussa mainitsemani termit on syytä heittää romukoppaan.

Niin typerältä kuin se kuulostaakin, olisi viisaampaa alkaa puhumaan ”poikkeuspäivästä”, ”spesiaalipäivästä” tai käyttää englanninkielistä termiä ”Re-feed”. Millään näistä sanoista ei ole itsessään negatiivista latausta, mikä esimerkiksi mättöpäivällä (mätetään ruokaa), vapaasyöntipäivällä (syödään vapaasti kaikkea, mitä eteen tulee) ja jopa tankkauspäivällä (tankataan herkkuja) voi olla jollekin henkilölle. Puhunkin jatkosssa poikkeuspäivästä, koska olen egoileva pelle ja tykkään keksiä omia termejä.

Minä väitän, että kun poikkeuspäivän toteuttaa oikein, voi 2500 kilokaloria päivässä kuluttava henkilö syödä helposti yhtenä päivänä 3000:n – jopa 7000:n (tämä voi olla useimmille jo liikaa) kilokalorin edestä ruokaa ja polttaa silti samalla rasvaa! Kuulostaako uskomattomalta? Sitä se ei todellakaan ole, vaan fysiologinen fakta.

Kirjoituksen toisessa osassa käsittelenkin poikkeuspäivää.

Poikkeuspäivä — tankkaa lihakset, kiihdytä aineenvaihduntaa!

Olli Haataja

Olen oululainen yrittäjä, valmentaja ja tietokirjailija. Tässä tieteelliseen näyttöön pohjautuvassa blogissa kirjoitan kuulumisiani, autan muita puoluettomasti, yritän oppia itse ja pyrin saamaan järkeä fitnesstouhuun. Seuraa minua, niin pysyt ajan tasalla kirjoituksistani.